Uudenvuodenpäivänä 2007 kirjoitin yhteenvetoa menneestä vuodesta roolipelaamisen kannalta.

Taakse jäänyt vuosi 2006 oli itselleni erittäin maittava roolipelivuosi. Siinä missä edellisvuonna ehdin tutustumaan forgelaisiin peleihin, tänä vuonna pelasin niitä urakalla: myös roolipelikirjasto on karttunut tänä vuonna paljon aiottua enemmän. Ylipäänsä käsitykseni roolipelaamisesta on noussut vuoden mittaan ihan uudelle tasolle: harrasteesta on nyt helpompi ottaa etäisyyttä, nähdä sen monimuotoisuus ja mahdollisuudet. Tein nyt ensimmäistä kertaa muistiinpanoja ja tilastoja pelatuista peleistä, joten vertailukohtaa puuttuu.

Roolipeleistä

Pöytäroolipelien osalta tuli viime vuonna pelattua 17 eri peliä, joista peräti 13 oli uusia tuttavuuksia. Monet näistä tosin jäivät vain yhteen kokeiluun, joten pelit eivät päässeet täysiin oikeuksiinsa. Jotain aavistusta siitä silti sai, ennen kaikkea siitä vähän roolipeleillä on yhteisiä piirteitä. Kuvittelin itse vuoden kuluneen täysin forgelaisten indie-pelien parissa, mutta totuus on, että perinteisimpiäkin mainstream-pelejäkin mahtui mukaan ihan kivasti: Vampire kiri kolmannelle sijalle pelikertojen määrää laskettaessa.

Uusien suuntien haistelun kannalta vähintään yhtä olennaista oli, että pelasin varsin kirjavassa joukossa – peräti 40 uutta pelikaveria on aika hyvin. Luku syntyy alkuvuoden Alter Egolla hengaamisesta ja loppuvuoden vaihto-oppilaskaudesta Irlannissa sekä neljästä roolipelitapahtumasta. Haastoin myös paljon ei-roolipelaavia tuttaviani kokeilemaan harrastusta: tulokset olivat vaihtelevia, kuten ne ensimmäiset kerrat tuppaavat olemaan. Ote oli kuitenkin tuore ja toivo elää, että pääsisin pelaamaan heidän kanssaan toistekin. Vastapainoksi sain kuitenkin vedettyä pitkästä aikaa pitkän kesäkampanjan Menneisyyden varjoja suurin piirtein vakioporukalla, mikä oli mukavaa vastapainoa muuten alituisesti vaihtuville peleille ja pelaajille.

Jos vuoden tarjonnasta jotain jäi pois, se olisi varmaankin pitkä kampanja jotain perinteistä seikkailullista peliä tai reipasta luolastokomppausta. Ehkä tänä vuonna: Irlannissa NUIM Games Soc.:ssa pelataan verrattain paljon d20-systeemin pelejä, ja syksyksihän palaan taas Helsinkiin.

Muut pelimuodot

Vuosi 2006 oli myös kausi, jolloin tutustuin muihinkin peleihin. Kävin vuoden alkupuolella kahdessa lautapelitapahtumassa ja pelasin lautapelejä myös helsinkiläisten kämppisteni kanssa. Siinä näkee, mitä on tehokas pelisuunnittelu! Niillä on kyllä oikeasti annettavaa myös roolipelien suuntaan; ei sillä, että kaiken roolipelaamisen tarvitsisi tai pitäisi muuttua lautapelimäiseksi, mutta ainakin itse kaipaisin tiettyjä vaikutteita. Lautapeleissä se turhanpäiväinen härvääminen on onnistuneesti nitistetty, kun kaikille on selvää, mihin peli pystyy ja miten sitä pelataan.

Kesän korvilla päädyin myös kahteen elopeliin, joista olen jo aiemmin kirjoitellutkin [analyysimerkintä]: eivät suurinta herkkua, mutta hyvähän se oli tuokin suunta nähdä. Äkkiseltään elopelit tuntuvat huomattavasti raskaammilta kuin pöytä- tai lautapelit, mutta kyllä näytelmällisessä lähestymistavassa ja kehollisessa kokemisessa on oma viehätyksensä. Olen kokolailla valmis syömään sanani ja antamaan elopelaamiselle vielä uuden mahdollisuuden jossain vaiheessa (jos se vain kävisi suhteellisen helposti, ilman massiivista hahmon omaksumista ja aikaa vievää proppautumista).

Keräilykortti- ja figupelit ovat vielä kartoittamatonta aluetta juuri noiden pitkällisten valmistelujensa vuoksi. Lisäksi ne menevät vähän liian kapeaksi kilpajuoksuksi, jossa toinen voittaa ja toinen häviää. Monessa lautapelissä voi sentään rakentaa edes jotain muuta sivutavoitetta, jolloin häviö ei tunnu niin raa’alta. Elektronisten pelien kohdalla olen parin viime vuoden aikana pudonnut täydellisesti kehityksen kärryiltä.

Kirjoituksia

Pelien parissa tuli työskentelyä myös muuten: kirjoitin tänne portaaliin viisi artikkelia, luin kymmenen vuotta Magusta ja arvostelin pari peliä. Kirjoittamisesta opin ainakin sen, että yritän jatkossa käsitellä vain sellaisia asioita, jotka olen itse testannut ensin käytännössä. Kyse ei ole niinkään siitä, että kokeilisin ajatusteni toimivuutta ennen julkista suunvuoroa, vaan että ylipäänsä kirjoittaisin siitä, mitä oikeasti teen. Roolipelikulttuurissa on kauheasti tyhjää hölinää, kun puhuja ei oikeasti tiedä, mistä puhuu tai mitä kritisoi. ”Kirjoita vain silloin, kun on aikaa ja asiaa”, kuten eräs ystäväni nasevasti totesi. Voi hyvin olla, että heitän tänä vuonna arpani Roolipelaajaankin; nähtäväksi jää, miten käy. Joka tapauksessa olen motivoitunut pysyttelemään Roolipelit.net:ssä ja kehittämään sitä; suurin kysymys, miten saisi muutkin käyttäjät aktivoitumaan.

Tämä vuosi on merkittävä myös siltä osin, että otin rohkeasti pelisuunnittelua sarvista. Toisten tie [huomattavasti myöhäisempi mutta edelleen keskeneräinen versio] on ollut pelitestikunnossa jo syksystä lähtien, mutta testiporukkaa ei ole löytynyt. Peli on vaatii ainakin neljä pelaajaa ja Irlannissahan minulla oli varsin kehno tuuri peliseuran löytämisessä. Toivottavasti tämä vuosi on armollisempi ja edistyn hankkeessani.

Ilokseni olen kuitenkin saanut jotakin valmistakin, nimittäin variaation Piruja miehiksi -pelistä. Olen häärinyt forgelaisten pelien varioimisen parissa pitkään – siis vaihtanut pelin eri miljööseen ja muovannut teemoja – mutta en saanut oikein mitään konkreettista aikaiseksi. Pelastus löytyi Forgen miljöösuunnittelukisasta, ja niin Lords & Ladies sai muotonsa Eero ja Jari Tuovisen toimiessa korvaamattomina kätilöinä.

Myös kotimaisessa skenessä tapahtui paljon. Tärkein lienee Roolipelaaja-lehden ilmestyminen, joskaan kentältä ei tullut pelkästään kehuja. Itse kyllä tykkään aikakauslehtimäisuudesta, jossa aihetta lähestytään hieman analyyttisemmin ja muuhun kulttuuriin suhteuttaen, mutta näyttää siltä, että tämäkin media on äänekkään vähemmistön hallussa. Minähän kannatan ajatusta roolipelaamisesta eräänlaisena kansanteatterina (sulkematta pois sen paremmin ”taidetta” kuin ”viihdettäkään”), jossa pelaajat ovat sekä tekijöitä että yleisö. Tämän vuoksi yksilöiden on miltei mahdotonta nousta muiden pelaajien yläpuolelle ja kertoa, mitä se roolipelaaminen oikein on: jokainen taaplaa tyylillään.

Olennaista on myös kotimaisten pelijulkaisukulttuurin elpyminen: en oikein voi allekirjoittaa sitä, että määrä korvaisi laadun, mutta on kai se hyvä, että edes jotain tulee tuutista ulos. Hyvällä lykyllä asiasta syntyy keskustelua, kokeiluja, pohdintaa ja uusia, hiotumpia pelejä. Roolipelikulttuurihan on kaiken kaikkiaan hyvin nuori, joten se hakee uomiaan vielä hyvän aikaa. Mielenkiintoista on myös se, että Praedorin uusintapainos kävi hyvin kaupan: Ehkä Hiltusen synkkä fantasia ja Vuorelan 2N6 tai 3N6 muodostaa seuraavalle sukupolvelle sellaisen roolipelaamisen perusparadigman, siinä missä Chaosiumin Basic Roleplaying System (?) prosenttilukemineen oli sitä omille ikätovereilleni.

Joss Wheadon sanoi eräässä haastattelussa – kenties jossain Serenityn lisämateriaaleissa – että hän on olennaisesti fani. Hän tekee sitä mitä hän rakastaa. Siinä on viisasten kivi myös parhaisiin pelikokemuksiin. Ohjatkoon tuo periaate meitä myös tuoreena vuonna 2007.

Tilastoja vuodelta 2006

  • 52 pelikertaa
  • yli 40 uutta pelikaveria
  • kuusi pelitapahtumaa; Kinkkucon tammikuussa, Conklaavi huhtikuussa, Minicon toukokuussa, FinDipCon toukokuussa, Ropecon elokuussa ja Dominicon marraskuussa
  • 17 eri peliä, joista 13 uutta tuttavuutta: Menneisyyden varjot, Praedor, Cthulhu d20, Universalis, Polaris, Vuoren velho, Under the Bed, Dogs in the Vineyard, Vampire: The Requiem, Warhammer, D&D, Eleanorin uni (pelitestivaiheessa), Acts of Evil (pelitestivaiheessa)
  • eniten pelattu peli: Menneisyyden varjot (12), Praedor (8), Vampire: The Requirem (5)
  • 7 pelihankintaa: Multiverser, Dogs in the Vineyard, Menneisyyden varjot, Vuoren velho, Shadowrun, Heimot, Death’s Door
  • 2 lisäosaa / oheistuotetta: Book of Worlds 1, Arkkimagus (lisäksi lukuisia netistä ladattuja ilmaispelejä, joita en ole saanut luetuksi – Mobsters tosin tuli taitettua vihkoseksi)
  • kirjoitettuja artikkeleita:
    Alterations: Alter Egon sydänääniä, Enemmän kuin tuhat sanaa, Teille vai meille;
    Arkkikivi: Maguksen taival;
    Roolipelit.net: Miekan tie -seikkailu, Kiveen kirjoitettua, Roolipelit Suomessa, Praedorin arvostelu, Tunnelmia Ropeconista 2006, Joukkuepeliä, Kätyrin osan arvostelu, Menneisyyden varjojen arvostelu, Roolipelimanifestin arvostelu
  • tämän blogin kirjoittelu
  • pelisuunnittelua: Toisten tie ja Lords & Ladies
About these ads