You are currently browsing the category archive for the 'Pelit' category.
Kirjoitin edellisessä viestissäni pelinjohtajan sosiaalisesta perustehtävästä ryhmänohjaajana ja yhteisen tarinankerronnan tukijana. Tässä viestissä jatkan siitä, millaisia perustyökaluja pelinjohtajalla on käytössään. Tärkein näistä on tietysti peliasetelman- eli skenaarionsuunnittelu.
Olen syksyn mittaan saanut ilokseni olla pelaamassa miltei täysin roolipelaamista tuntemattomien ihmisten kanssa (lue peliraportti täältä). On ollut mukava näyttää kavereille, miten hienosta harrastuksesta on kyse ja nähdä, miten he ymmärtävät mistä on kyse ja tykästyvät siihen. Päätin ottaa jopa sellaisen riskin, että luonnollisen pelinjohtajan roolin omaksumisen sijasta asetunkin pelaajan paikalle. Näin voin olla paikalla opettamassa myös pelinjohtamistaitoja.
Tässä työskentelyssä olen joutunut pohtimaan pelinjohtamisen perustaitoja. Päätin sitten, että samahan se on kirjoittaa niistä tännekin. Roolipelaamisen perusteista ei ole tarjolla turhan paljon tekstejä ja toisaalta pelinjohtaminen eroaa mielenkiintoisilla tavoilla teatterin ohjaamisesta tai kaunokirjallisuuden kirjoittamisesta.
“Vanhempien tulisi ymmärtää roolipelien kiistanalainen luonne ja tehdä ostopäätöksensä vasta ymmärrettyään selkeästi, mistä pelissä on kysymys. Useimmat tapaamani roolipelejä kannattavat vanhemmat eivät ole ymmärtäneet pelin dynamiikkaa ja hahmoja lainkaan, eivätkä he edes kunnolla tiedä, mitä roolipelit ovat”, kirjoittaa Pat Pulling.
Olen ollut tunnustava kristitty käytännössä koko ikäni. Miltei puolet elämästäni olen myös harrastanut roolipelaamista. Niinpä ei liene yllättävää, että näiden kahden yhteydet kiinnostavat minua suuresti. Tässä blogikirjoitusten sarjan ensimmäisessä osassa olen Patricia “BADD” Pullingin Noidankehässä (1993) -kirjan äärellä.
Magus-roolipelilehden numeron 29 uutispalstalla mainitaan, että Raili ja Niko Mikkasen fantasiaromaani Kuolleet kaupungit (Otava, 1996) perustuu ”roolipeliseikkailuun”. Pikku-uutinen kertoo myös, että kirjasta otettiin pian uusi painos, eli se meni ilmeisen hyvin kaupaksi. Wikipedia väittää, että Raili olisi syntynyt vuonna 1941. Tästä voimme laskea, että Kuolleiden kaupunkien kirjoittamisen aikoihin hän oli 55-vuotias. Koska Railin omat kotisivut kertovat, että Niko on hänen poikansa, voimme turvallisesti olettaa, että hän oli 20-30-vuotias. Nikon taas tunnemme paremmin “GNikona”, joka oli Wikipedian mukaan Otaniemen Roolipeliklubin (ORC:n) mukana järjestämässä ensimmäistä Ropeconia ja myös kuudes Kultainen lohikäärme -palkinnon saaja, eli kyseessä on kovimman luokan roolipeliaktiivi.
Lähden siitä olettamuksesta, että kirjan taustalla on oikeasti pelattu roolipelikampanja. Mitä merkkejä tällainen on jättänyt kirjan kerronnalliseen tyyliin? Millainen tämä taustalla oleva pelattu roolipeli oli?
Olen viime aikoina kirjoittanut paljon roolipelaamisesta, joten pitäisi antaa välillä tilaa muidenkin aiheiden käsittelylle. Koitan siis tämän blogauksen jälkeen laittaa roolipeliaiheet edes hetkeksi sivuun.
Roolipeliskenessä on menossa pienimuotoinen vanhakantaisen luolastokomppaamisen renessanssi. En itse ole Dungeons & Dragons -pelin fani, mutta täytyy myöntää, että jokin sen perusideassa vetoaa minuunkin.
Viimeisimmät kommentit