Roolipelin säännöistä ja niiden rikkomisesta

Roolipelit -discord-palvelimella (kutsulinkki löytyy tästä) keskusteltiin pari kuukautta sitten sääntöjen merkityksestä roolipelaamiselle ja ennen muuta siitä, milloin sääntöjä saa rikkoa. Roolipeleissä on kaikenlaisia sääntöjä, mutta keskustelu koski eniten noppatuloksia ja niiden muuttamista. Tämä aihe palasi mieleeni, kun olen tässä pelannut muutaman pelikerran verran Fall of Magic -roolipeliä, jossa noppia ei heitetä lainkaan.

Huomaan kaipaavani nopanheittoja, mutta ymmärrän myös niitä roolipelaajia, jotka joskus muuttavat noppatulosta mieleisekseen.

Määrämittaisen roolipelikampanjan edut

Olen jo pitkään pelannut roolipeliharrastuksessani yksinomaan määrämittaisia kampanjoita, eli kampanjan pelipäivät on sovittu etukäteen ennen kampanjan aloittamista. Tämä on tuonut pelaamiseen ryhdikkyyttä, mutta kaikkeen pelaamiseen määrämittainen kampanja ei tietenkään sovi.

Minua innoitti tämän blogitekstin kirjoittamiseen Ville Vuorelan blogaus, jossa hän itse kertoi suosivansa pitkää kampanjapeliä. Harmillisesti kyseinen blogaus ei ole enää luettavissa netissä.

Roolipelikerhon pyörittäminen koululaisille

Päädyin jälleen työni ohessa järjestämään viidesluokkalaisille suunnatun roolipelikerhon. Olen vetänyt peliä koululaisille ennenkin, mutta en vielä niin usein, ettenkö olisi tälläkin kertaa oppinut jotain uutta.

Yhteisen pelimotivaation merkityksestä

Olen tänä kesänä pelannut 1980-luvun Dungeons & Dragons -pelin säännöillä toimivaa kampanjaa. Menestyminen on tavoitteena, mutta onko se pelaajan vai hahmon tavoite? Ja onko sillä merkitystä pelaamisen kannalta? Pohdin asiaa Big Model -roolipeliteoriasta poimittujen käsitteiden avulla. Luvassa on siis roolipeliteoriaa.

Yhteinen flow roolipeleissä

Lueskelin Leena Matikan teoksen Yhteinen flow, jossa hän pohdiskelee flow-kokemuksen sosiaalista ulottuvuutta. Vertasin sitä mielessäni roolipelaamiseen, koska juuri luovassa työskentelyssä yhteisen flow-kokemuksen saavuttaminen on mahdollista.