Tämä on maaliskuulta 2006. Aiheena roolipelaamisen (noin käytännön aktiviteettina) ja roolipelisuunnittelun välisestä yhteydestä kiinnipitäminen.

Roolipelaamisessa on kyse roolipelaamisesta. Tämän lauseen informaatioarvo on tietysti jokseenkin triviaali, mutta se näyttää unohtuvan aina välillä. Peliarvosteluissa esimerkiksi näkee joskus sitä, että keskitytään arvioimaan sääntökirjaa kaunokirjallisena teoksena eikä sitä, millaista peliä se tuottaa. Sääntökirjan taitolla tai kuvien laadulla on marginaalinen merkitys itse pelaamisen kannalta, eikä niihin pitäisi siksi kiinnittää sen suurempaa huomiota arvostelussakaan. Toinen esimerkki koskee roolipeliteoriaa. Analysoinnin ja systeeminrakennuksen alituisena vaara on, että lopputulos on pelkkää spekulaatiota, eikä sillä ole enää mitään tekemistä itse käytännön pelaamisen kanssa. Pelifiktion luominen ja noppien kolistelu on redusoitu sivistyssanoihin ja teoreettisiin malleihin, joiden mukaisesti kukaan ei todellisuudessa toimi.

Tällä en tarkoita sitä, etteikö roolipelaamisesta voisi ja jopa pitäisi kirjoittaa. Olennaista on kuitenkin kirjoittaa juuri roolipelaamisesta, eikä mistään muusta. Tekstien tulisi säilyttää tuntuma käytäntöön. Teoria auttaa hiomaan omaa pelaamista ja löytämään siitä kokonaan uusia puolia, roolipeliarvostelut taas helpottavat itselleen sopivan pelin löytämistä, mutta vain jos ne tulevat käytännön tasolle. Nettikeskustelut, tämä blogi, lehdet ja artikkelit sekä sääntökirjat eivät ole roolipelaamista. Periaatteessa edes hahmonluominen tai pelikerran etukäteissuunnittelu (seikkailun kirjoittaminen) eivät ole roolipelaamista, vaan ainoastaan tulevan pelin potentiaalin kasaamista. Kaikki materiaali, mitä roolipelaamisesta on kirjoitettu, on toki hyödyksi pelikulttuurin kehittymisen ja laajentumisen kannalta. Mutta roolipelaamisen taidossa ei kuitenkaan voi kehittyä eikä siitä yksinkertaisesti saa mitään irti, ellei todella pelaa. Yksi pelikerta voi avaraa käsityksiä paremmin kuin mikään määrä lukemista tai keskustelua.

Kotimaisessa roolipelikeskusteluissa on nähdäkseni muitakin ongelmia. Harvoin kukaan pohtii sitä, mihin jokin pelijärjestelmä sopii: sen sijaan että sitä käytettäisiin siihen, mihin se on tarkoitettu, kaikki yritetään vääntää omaan makuun sopivaksi unelmien täyttäjäksi. Keskustelut ovat täynnä hedelmättömiä spekulaatioita ja kärjistyksiä, eikä omia pelikokemuksia osata ilmaista selkeästi (toisin kuin ctankep tässä ketjussa). Foorumit, joissa moderointi mitätöntä Maguksen kirjepalstoihin verrattuna, antavat vapauden puhua mitä tahansa, ja juuri siksi kirjoittajien pitäisikin olla tarkempia siitä, mitä he puhuvat. Kaivataan rakentavaa keskustelua, ei pikkumaista kinastelua tai ympäripyöreitä kyselyitä siitä, mitä pelejä ihmiset ovat pelanneet tai mikä fantasiarotu on heistä kivoin.

Siis kaikki me, jotka haluamme saada enemmän irti roolipelaamisesta ja luoda kommunikaatiota kotimaiseen roolipelikulttuuriin kirjoittamalla tekstejä roolipelaamisesta – meidän pitää pelata enemmän. Kaiken materiaalin tulee aina pitää toinen jalka käytännön puolella, toisin sanoen, kaiken tulisi olla itse kokeiltua, ennen kuin jaamme ajatuksiamme muille pelaajille. Roolipelaamisesta vieraantunut teksti ei ole oikein minkään arvoista, vaikka meidän toisaalta olisikin hyvä pyrkiä yksittäisistä analyyttisistä selonteoista kohti systemaattisia kokonaisesityksiä. Roolipeliblogi on tässä suhteessa hyvä esimerkki ja suunnannäyttäjä. Tällaista kotimainen roolipeliskene kaipaa voidakseen kehittyä johonkin suuntaan: itsetietoisuus ja sitä seuraava itsekritiikki ovat ydinasioita.

Ja kyllä, minä aion käydä täysillä taistelemaan kevään artikkelikilvan voitosta.