Katsoin tuossa hiljattain Gilmoren tytöt -sarjan viimeisen tuotantokauden viimeisen jakson. Olen katsonut sarjasta jakson sieltä ja toisen täältä, kunnes sitten lainailin kämppikseltäni DVD-kokoelmina tuotantokaudet 5-7.  Itselleni kyse oli ensimmäisestä pitempiaikaisesta sarjan seuraamisesta useaan vuoteen.

Muistan, miten nuorempana kävin veljeni kanssa väittelyitä siitä, kumpi on parempi, sarja vai yksittäinen tarina. Veljeni kannatti Marvelin sarjakuvia ja tv-sarjoja, minä puolestani romaaneja ja elokuvia. Noille urille olen myöhemminkin jäänyt: Pidän siitä, että näen tarinan kokonaisuudessaan, koska loppu antaa usein merkityksen kaikelle aiemmin nähdylle. Tästä näkökulmasta sarja tuntuu yksinomaan epäonnistuneelta yritykseltä kertoa terävä tarina. Aloitettuani opiskelut Helsingissä nelisen vuotta sitten jätin television hankkimatta, joten tv-sarjojen seuraaminen on ollut olematonta jo siitäkin syystä. Onneksi kirjastot (ja kämppis) tarjoavat DVD-kokoelmia, joita voin sitten katsoa kannettavalta koneeltani.

Joka tapauksessa, pari asiaa joita olen oppinut sarjan toimintalogiikasta:

  • Sarjoja ei seurata juonenkaaren vuoksi. Jos sarjojen juonenkaaria katsoo kokonaisuudessaan, ne tuntuvat typeriltä ja paikallaan junnaavilta, mutta tämä ei haittaa katsojaa alkuunkaan, koska fokus ei ole kokonaisuudessa. Olennaisia ovat yksittäiset kohtaukset. Sarja on viime kädessä olemassa vain rakenteena, joka yhdistää kiinnostavat kohtaukset toisiinsa.
  • Sarjoja ei seurata henkilöhahmojen kehityksen, vaan näiden olemuksen vuoksi. Ihmissuhdepainotteisessa sarjassa päähenkilön kehitys ei ole ollenkaan samalla tavalla relevanttia kuin elokuvissa, joissa on pari tuntia aikaa kertoa tapahtumien vaikutuksesta päähenkilöön. Olennaista on, että päähenkilö toimii jatkuvasti samalla tavalla – sarjan ehdittyä riittävän pitkälle katsojasta tuntuisi falskilta, jos henkilöhahmo yhtäkkiä kehittyisikin. Lorelai on yksinhuoltaja sarjan alussa ja hän on sinkku myös seitsemännen tuotantokauden jälkeen. Viihdytys ei tule sen seuraamisesta miksi hän pysyy sinkkuna vaan siitä, miten hän toimii erilaisissa ihmissuhdetilanteissa. Jos polttoaine loppuu kesken, hahmolle heitetään jokin uusi pidempikestoinen tilanne, kuten Luken tyhjästä ilmestyvä tytär April.
  • Edelliseen liittyen, on hurjan tärkeää, että tilanteet pysyvät aitoina. Jos hahmoihin tulee vähänkään teennäisyyden makua, katsojan kiinnostus sammuu hyvin nopeasti. Gilmoren tytöissä on aina vahvasti huumoria mukana, mutta se on heti heikompilaatuista, jos näkee suoraan, että tässä käsikirjoittaja on yrittänyt kirjoittaa jotakin hauskaa. Kirkin hahmon hauskuus perustuu pitkälti siihen, että hän on tempauksissaan monesti vilpitön – jostain syystä sama toimii huomattavasti harvemmin Taylor Doosen kohdalla. Yhtälailla Lorelain (ja Roryn) nopea sanailu toimii vain silloin, kun katsojalle välittyy tunnelma, että tuommoista juttua Lorelai heittäisi puolivakavissaan käsillä olevassa tilanteessa.
  • Eritoten Gilmoren tyttöjen tuotantokausilla 5 ja 6 (varmaan aikaisemmillakin) on nähtävissä selkeä jako merkittäviin jaksoihin ja täytejaksoihin. Tämä on itse asiassa pitemmän päälle rasittavaa, kun katsoja oppii tunnistamaan missä jaksossa voi odottaa tapahtuvan jotain mielenkiintoista ja missä jaksossa vain leikitellään hauskoilla sattumuksilla ja hattaratunnelmilla. Hyvin kirjoitettu täytejakso on toki hyvä ja vastaavasti heikosti kirjoitettu tärkeä jakso on pelkkää puuroa, mutta yleisesti ottaen selkeiden rakenteiden seuraaminen on turhauttavaa. Omasta puolestani kun hyvä kohtaus on miltei aina merkittävä draamakohtaus ja sellaista on turha odottaa täytejaksolta.

Ihailtavin ja viihdyttävin piirre Gilmoren tytöissä on kuitenkin se, miten parhaat käsikirjoittajat hallitsevat jaksojen emotionaalisen kontrolloimisen. Draama ja komediakohtaukset vaihtelevat tyylikkäästi, kuljettaen katsojaa makeista nauruista vatsaa nipistävän hienoon dramatiikkaan. Parhaimmillaan tämä tapahtuu jopa saumattomasti niin, että sama kohtaus, joka alkaa komediana, kehittyy draamaksi huomaamattomien siirtojen avulla. Epäilemättä vuonna 2008 draamakomedia on jo vanha juttu (Ed, Buffy, Täydelliset naiset, O.C., Mullan alla, Greyn anatomia jne.), mutta minä tosiaan lähestyn tätä kaikkea ventovieraana.

Esimerkkinä seitsemännen tuotantokauden 14. jakso: Farewell, My Pet (käsikirj. Jennie Snyder)

Ensimmäisellä palstalla hauskat käänteet on merkitty punaisella, draamalliset tai vakavat tilanteet sinisellä. Toisella palstalla purppuralla on merkitty useampaan jaksoon vaikuttavat asiat, vihreällä taas vain tämän jakson aiheet. Kuviosta näkyy hyvin, miten huumoria revitään peruskaavan mukaan kunkin jakson erityistapauksesta, joka jollakin tavoin liittyy sivuhahmoihin. Draamallisuus taas koskee asioita, joita kehitellään (tai pikemminkin vatvotaan) jaksosta toiseen.

1. kohtaus

Lorelai ja Rory ovat tapaamassa sydänkohtauksesta toipuvaa Richardia. Richard on jutussa mukana, mutta Emily ei. Lorelain ja Roryn keskustelu tuo ilmi Christopherin olleen viime aikoina pohtimassa asioita, mutta Lorelai ei halua Roryn huolestuvan siitä. Lorelai ja Rory ovat tapaamassa sydänkohtauksesta toipuvaa Richardia. Richard on jutussa mukana, mutta Emily ei. Lorelain ja Roryn keskustelu tuo ilmi Christopherin olleen viime aikoina pohtimassa asioita, mutta Lorelai ei halua Roryn huolestuvan siitä.

2. kohtaus

Lorelai palaa majatalolleen ja Michel kertoo toisen koiransa kuolleen hiljattaen. Väärinymmärryksen kautta Lorelai lupautuu järjestämään koiralle muistotilaisuuden. Lorelai palaa majatalolleen ja Michel kertoo toisen koiransa kuolleen hiljattaen. Väärinymmärryksen kautta Lorelai lupautuu järjestämään koiralle muistotilaisuuden.

3. kohtaus

Rory tulee kämpille ja jutustelee Parisin kanssa Richardista ja opiskeluista. Paris on tehnyt ahkerasti töitä, Rory on häneen verrattuna pahasti jäljessä. Logan on muistanut Rorya selviytymispaketilla ja Rory kiittää tästä puhelinsoitolla. Paris kiusoittelee Roryn tehneen Loganista liiankin kiltin. Rory tulee kämpille ja jutustelee Parisin kanssa Richardista ja opiskeluista. Paris on tehnyt ahkerasti töitä, Rory on häneen verrattuna pahasti jäljessä. Logan on muistanut Rorya selviytymispaketilla ja Rory kiittää tästä puhelinsoitolla. Paris kiusoittelee Roryn tehneen Loganista liiankin kiltin.

4. kohtaus

Michel kyselee ja ohjastaa Lorelaita & Sookieta koirahautajaisten kanssa. Christopher tulee tapaamaan Lorelaita. Michel kyselee ja ohjastaa Lorelaita & Sookieta koirahautajaisten kanssa. Christopher tulee tapaamaan Lorelaita.

5. kohtaus (suora siirtymä edellisestä)

Christopher ja Lorelai riitelevät Christopherin karkaamisesta ja Luken läsnäolosta sairaalassa. Christopher ja Lorelai riitelevät Christopherin karkaamisesta ja Luken läsnäolosta sairaalassa.

6. kohtaus

Rory soittaa Lorelaille ja kuulumisten vaihtamisen yhteydessä Lorelai päätyy puolustamaan Christopherin käytöstä. Rory vakuuttaa olevansa täysin äitinsä puolella. Rory soittaa Lorelaille ja kuulumisten vaihtamisen yhteydessä Lorelai päätyy puolustamaan Christopherin käytöstä. Rory vakuuttaa olevansa täysin äitinsä puolella.

7. kohtaus (suora siirtymä edellisestä)

Rory tapaa professorin sijaisen ja takeltelee ihastuneena sanoissaan. Rory tapaa professorin sijaisen ja takeltelee ihastuneena sanoissaan.

8. kohtaus

Lorelai tulee kotiin, jossa Christopher on odottelemassa. Christopher myöntää virheensä ja selittää, että hänen olisi pitänyt antaa Lorelaille enemmän harkinta-aikaa naimisiinmenosta. Lorelai kuitenkin vakuuttaa, että hän on täysillä mukana tässä suhteessa. Lorelai tulee kotiin, jossa Christopher on odottelemassa. Christopher myöntää virheensä ja selittää, että hänen olisi pitänyt antaa Lorelaille enemmän harkinta-aikaa naimisiinmenosta. Lorelai kuitenkin vakuuttaa, että hän on täysillä mukana tässä suhteessa.

9. kohtaus

Majatalolla koirahautajaisista huolestunut Michel valittaa niin paljon, että Lorelai menettää lopulta malttinsa. Majatalolla koirahautajaisista huolestunut Michel valittaa niin paljon, että Lorelai menettää lopulta malttinsa.

10. kohtaus

Rory on ostamassa tenttikirjoja, kun hän törmää jälleen professorin sijaiseen ja toimii yhtä kömpelösti kuin viimeksi. Ihastuminen on ilmiselvää. Rory on ostamassa tenttikirjoja, kun hän törmää jälleen professorin sijaiseen ja toimii yhtä kömpelösti kuin viimeksi. Ihastuminen on ilmiselvää.

11. kohtaus

Kirk tuo kukkatilauksen koirahautajaisiin. Lorelai juttelee Sookien kanssa Christopherista. Hän pohtii kertakaikkista yhteyden katkaisemista Lukeen, mutta Sookie kylvää epäilyksen, josko Christopher sittenkään on muuta kuin loikka Lukesta eroamisen jälkeen. Kirk tuo kukkatilauksen koirahautajaisiin. Lorelai juttelee Sookien kanssa Christopherista. Hän pohtii kertakaikkista yhteyden katkaisemista Lukeen, mutta Sookie kylvää epäilyksen, josko Christopher sittenkään on muuta kuin loikka Lukesta eroamisen jälkeen.

12. kohtaus

Lorelai ja Michel ovat musiikkikaupassa valitsemassa musiikkia. Michel jatkaa muistoaterialle Luken kahvilaan, Lorelai ei tule sisälle. Lorelai ja Michel ovat musiikkikaupassa valitsemassa musiikkia. Michel jatkaa muistoaterialle Luken kahvilaan, Lorelai ei tule sisälle.

13. kohtaus

Logan on tullut tapaamaan Rorya tämän kämpälle. Rory kertoo ihastuksestaan ja Logan ottaa asian rauhallisesti ja huumorilla. Logan on tullut tapaamaan Rorya tämän kämpälle. Rory kertoo ihastuksestaan ja Logan ottaa asian rauhallisesti ja huumorilla.

14. kohtaus

My Heart Will Go On koirahautajaisissa. Lorelai synkistelee ovella. My Heart Will Go On koirahautajaisissa. Lorelai synkistelee ovella.

15. kohtaus

Lorelai tulee kotiin, jossa Christopher odottaa. Lorelai toteaa kyynelten läpi, ettei hän oikeasti ole täysin sitoutunut ja rakastunut Christopheriin. Lorelai tulee kotiin, jossa Christopher odottaa. Lorelai toteaa kyynelten läpi, ettei hän oikeasti ole täysin sitoutunut ja rakastunut Christopheriin.

Gilmoren tyttöjen päätös on siis sarjamainen: Mitään yhteenvetoa ei tehdä, eivätkä hahmot päädy merkittäviin, hahmoa mullistaviin ratkaisuihin. Ei olisi mitään ongelmaa tehdä uutta tuotantokautta ja jatkaa päähenkilöille ominaisten toimintamallien pyörittämistä. Ei myöskään ole mitään ongelmaa katsoa aikaisempia tuotantokausia – eikä liioin mitään mielenkiintoa katsoa niitä loppuratkaisun valottamasta näkökulmasta.