Ville Vuorela julkaisi Jalavan kautta Vanha koira -novellikokoelman vuonna 2004. Teos on mielenkiintoinen tarinallisen jatkuvuutensa puolesta. Ensinnäkin koko kuvio lähti liikkeelle Petri Hiltusen Praedor-sarjakuva-albumeista (1988-2002), joiden pohjalta Vuorela kirjoitti samannimisen omakustanneroolipelin vuonna 2000. Pelin julkaisemisen jälkeen puhuttiin lisäosien julkaisemisesta, mutta mitään ei oikein saatu aikaiseksi. Vaikka Vanha koira onkin novellikokoelma eikä roolipelilähdeteos, siinä on paljon sellaisen piirteitä. Mielenkiintoisinta on kuitenkin Vuorelan tapa kuljettaa tarinaa.

Vanha koira -novellikokoelma sisältää viisi tarinaa: Vihreä kuu, Miekkamies, Vanha koira, Jättiläisten maa ja Petojen herra. Näistä kolme ensimmäistä ovat itsenäisiä novelleja, kun taas jälkimmäiset muodostavat kaksiosaisen tarinan.

Vihreä kuu -novellin päähenkilö on Aric Itäläinen. Pulp-henkisen taistelukuvauksen lisäksi novellissa kuvataan Aricin menneisyyttä, lähtöä Itäisiltä mailta. Miekkamiehessä päähenkilöitä ovat Aric ja Eram, jotka pitkälti käyvät läpi sitä, miten menneisyyttään praedorina ei oikein voi paeta. Vanhassa koirassa taas Eram ja Korpinsiipi päätyvät väkivaltaisten käänteiden jälkeen tien päälle.

Pidän novellien tavasta luoda elementtijatkumoita. Ensimmäisestä toiseen siirtyy Aric; toisessa syvennetään hänen menneisyyttään ja onttoa elämäänsä kulkurina. Samalla esitellään Eram, jolla on takanaan samanlaisia kokemuksia, mutta joka on kuitenkin päätynyt majatalonpitäjäksi. Kolmannessa novellissa jatketaan Eramin tarinaa ja kerrotaan, miten menneisyyttään ei voi paeta loputtomasti. Fiktiossa tarinoiden välillä on jopa kymmenenkin vuotta, joten kukin siirtymä merkitsee aina huomattavaa tilanteen muuttumista.

Ketjureaktion lailla muodostuva tapahtumien kehityskaari luo oivallisen taustan Jaconian fantasiamaailman ja praedorien esittelylle. Kyse ei ole vain siitä, että teksti vilisee sinänsä merkityksettömiä yksityiskohtia, vaan olennaisemmin siitä, että näin päästään näkemään kohtauksia praedorien elämästä. Aricin tappelu merijumalaa vastaan kiteyttää sen, miten hurjaa praedorien loputon sisukkuus on. Aricin ja Eramin kohtaaminen taas osoittaa, miten suunnattoman raskas muistojen taakka praedoreilla on harteillaan. Kaikkine vaikenemisineen mieleen nousee itse asiassa sotilaiden kohtalo ja vaikeudet elää normaalia elämää sodan tapahtumien jälkeen. Ja vaikka Eramin päätyminen praedorin tielle on itse asiassa sinne palaamista, perheen, työn ja omaisuuden menettäminen ovat varmasti universaaleja praedorin syntyolosuhteita.

Olisi itse asiassa ihan mielenkiintoista analysoida praedor-filosofiaa tarkemmin. Nämä hahmothan elävät sietämättömän julmassa maailmassa, jossa ainoa keino vapautua sorrosta on tarttua aseisiin. Miekkakätensä voimalla he raivaavat itselleen sijan maailmassa, rikastuvat ja saavuttavat arvostusta. Siinä missä ensimmäiset novellit kuvaavat tämän johtavan aina lopulta hävitykseen ja henkilökohtaiseen tragediaan, lopun seikkailuhenkinen kaksoistarina päätyy ihailemaan praedorien uskaliaisuutta ja taistelukentillä osoitettavaa voimaa. Tämän analyysin kehittely ei kuitenkaan liity tarinankerronnan keinoihin, joten ei siitä alkua enempää.