Olen edennyt opinnoissani sellaiseen vaiheeseen, että on aika ruveta keittelemään kasaan lopputyötäni eli pro gradu -tutkimusta. Olen osallisena eksegetiikan tutkielmaseminaarissa, jonka aiheena on osallisuus ja syrjäytyminen Raamatussa. Oma kiinnostukseni keskittyy tällaisessa temaattisessa kentässä erityisesti opetukseen rikkaudesta tai rikkaille suunnattuun opetukseen. Kyse on pitkälti samaistumisesta; koen olevani varakas, korkeasti koulutettu henkilö, joka ei tarvitse lohdutusta taloudellisen ahdingon keskellä. Toisaalta minua kiinnostaa suuresti kertomuksellisuus, kuten tämän blogin lukijoille onkin varmaan käynyt ilmi. Niinpä pienen pohdinnan jälkeen olen päätymässä tutkimaan Uuden Testamentin evankeliumeita ja Jeesus-elokuvia rikkaus/köyhyys-tematiikasta käsin.

Tutkimuksen metodi

Metodiikkani eli tutkimuksen ydinsisältö on sinänsä selvä: Ensin tunnistan valikoiduista teoksista samanlaisen perikoopin tai opetuspuheen. Sitten asetan nämä rinnakkain ja panen merkille erilaisten versioiden erot. Sitten tutkin, mihin kontekstiin kyseinen kohta on asetettu kokonaisteoksen kannalta ja ryhdyn sitten tekemään arviota kertomuksen merkityksestä. Valitsemani perikooppi / opetuspuhe tulee olemaan joko Jeesuksen toimintaa tai puhetta rikkaudesta (ja/tai köyhyydestä), joten luonnollisesti päädyn viime kädessä vertailemaan teosten erilaisia jeesuskuvia.

Tässä vaiheessa suurin kysymys koskee sopivan kohdan valitsemista. En oikein ole löytänyt sopivaa kohtaa, joka esiintyisi sekä Matteuksella, Markuksella ja Luukkaalla että mahdollisimman monessa Jeesus-elokuvassa. Metodologisesti merkittävä kysymys koskee sitä, miten yritän määritellä tietyn kertomuksen merkityksen. Uskon lukijan olevan aika merkittävässä roolissa merkityksen luomisen suhteen, joten miten voisin sanoa muuta kuin sen, miten itse tiettyä tekstiä tulkitsen? Hieman pienempi murhe, mutta sinänsä toki huomionarvoinen, koskee tutkimuksen tekstin muotoa. En oikein tiedä, miten pystyn kuvaamaan elokuvien materiaalia analyysissa; Raamatun tekstiä on helppo vaikka kopioida, mutta elokuvien kohdalla tämä onkin toinen juttu. Pelkkien repliikkien aukikirjoittaminen ei juuri auta visuaalisen median kohdalla.

Palautetta matkalta

Aloitin gradun tekemiseni graduseminaarissa, jossa käsiteltiin tutkimussuunnitelmani ensimmäistä vedosta. Palaute oli voittopuolisesti työni rajausta koskevaa: elokuvien, raamatunkohtien, kirjallisuuden ja näkökulmien runsautta hillitsevää. Seminaarin ohjaajat ja tulevan graduni tarkastajat Outi Lehtipuu ja Kari Latvus kehottivat minua eritoten rajaamaan tutkimukseni aineistoa riittävän kapeaksi, jopa yhden evankeliumin ja yhden elokuvan tasolle.

Palaute oli voittopuolisesti sellaista, jota odotinkin. Alkuperäinen suunnitelmani oli kunnianhimoinen ja rajauksen tekemisen oppii varmasti vasta mennessä. Kuten edeltä käynee ilmi, on kuitenkin selvää, että järin paljon en voi työtäni rajata, koska sen peruslähtökohtana on erilaisten tyylien vertailu. Tällaisessa ei ole paljoa mieltä, jos vertailukohteita on vain muutama. Se seminaarilaisten kunniaksi on kuitenkin sanottava, että he ratkaisivat päälähestymistavan puolestani. Kuten edeltä käy ilmi, keskityn siis narratologis-tekniseen puoleen enkä reseptio-historialliseen puoleen. Suomeksi sanottuna pyrin siis tutkimaan teoksia taiteena enkä aikansa ilmiöinä. Jälkimmäistä ei tietenkään voi sulkea kokonaan pois, mutta se jää viittaukseksi ja sivuhuomautukseksi. Tällainen lähestymistapa heijastelee skeptisyyttäni historiantutkimusta kohtaan. Etenkin muinaisten evankeliumien kohdalla menee melkoiseksi arvailuksi, jos haluamme sanoa jotain alkuperäisen kirjoittajan intentiosta.

Tuovisen Eero ehdotti minulle, että keskittyisin tutkimaan kanonisten evankeliumien ja elokuvien narratiivista rakennetta. Jeesus-elokuviani katsottuani kun minulle on käynyt ilmeiseksi, että evankeliumien ”genre” on lähellä antologiaa: ne ovat olennaisesti kertomuskokoelmia. Sinne tänne on laitettu pieniä viitteitä siitä, että ne muodostavat yhtenäisen kertomuksen (”sen jälkeen…” ”ettekö muista…” ”toisen kerran Hän sanoi…”), mutta kronologisesti kertomuksilla ei ole suurempaa yhteyttä. On tietysti mahdollista, että evankeliumien kertomukset onkin ryhmitelty esimerkiksi teemoittain. Elokuvat toimivat (pääsääntöisesti) toisella tapaa. Niissä on pyritty yhden tarinan esittämiseen, jossa on selkeä alku, keskikohta ja loppu. Tällaisen draamallisen kaaren luominen on pakottanut elokuvientekijät ottamaan vapauksia evankeliumien kuvauksista. Varsinaiseksi tarinaksi nousee usein juutalaisten papiston ja roomalaisen hallintakoneiston välinen suhde sekä asettuminen Jeesusta vastaan. Ymmärrettävästi tämä korostaa Juudaksen roolia, joka laittaa petoksellaan lopun tapahtumat käyntiin. Tällainen näkökulma olisi kiinnostava ja mahdollinen, mutta ei sovi yhteen köyhyys / rikkaus -teeman kanssa. Se myös edellyttäisi teosten käsittelemistä yleisellä genren tasolla, eikä niinkään sisällön suhteen.

Tässä vaiheessa

Tätä kirjoittaessani olen saanut kaikki hankkimani Jeesus-elokuvat katsottua (itse asiassa mukana on pari tv-minisarjaakin). Olen myös käynyt kirjallisuusluetteloani alustavasti läpi ja selvitellyt, että mistä kirjastosta ja hyllyosastosta löydän ne. Varsin moni etenkin Jeesus-elokuvien tutkimuksista näyttäisi löytyvän Åbo Akademin kirjastosta, josta ne voi kuulemma tilata 8,5 euron hintaan. Ottaen huomioon, että kirjat löytyvät vain hieman kalliimmalla Amazonista, josta saalistin myös katsomani Jeesus-elokuvat, voi olla kätevämpää hankkia ne omaksi.

Tarkoitukseni on saada gradu valmiiksi lukuvuoden loppuun mennessä. Tämä tarkoittaa siis käytännössä toukokuun loppua. Kesä lienee tarvittaessa käytettävissä tähän, joskin mieluummin keskittyisin silloin työnteolle. Olen suunnitellut ensi vuodeksi opettajankoulutusopintoja, joten syksyllä minulla tuskin on aikaa jatkaa graduni parissa.

Advertisements