Pelit

Ropecon 2010: ihan jees

Asetin Ropecon-reissulleni kaksi tavoitetta: promottaa roolipelaamista ja päästä itse pelaamaan. Molemmat tavoitteet täyttyivät, mutta eivät ehkä ihan niin kuin olisin toivonut.

”Ja mitäs peliä teille saisi olla?”

Traconin jälkimainingeissa päädyin siihen ajatukseen, että tärkeintä roolipelitapahtuman ohjelmaa on roolipelaaminen itsessään. Ropeconissa on kuitenkin paljon muutakin ohjelmaa, joten tämä oma lempilapseni saattaa jäädä monelta jopa huomaamatta. Niinpä ehdotin ylipäällikkö Särkijärvelle, että voisin tulla coniin ohjaamaan ihmisiä pöytäpeleihin. Kovin paljoa tätä enempää emme aiheesta tai toimintasuunnitelmasta puhuneet, eli näillä eväillä siis saavuin paikalle.

Tärkeimmät saavutukset tällä saralla olivat nähdäkseni puhtaasti kosmeettisia, mutta sitäkin kaivatumpia. Jo perjantai-iltana järjestelin pöytäpeli-ilmoitukset uusiksi niin, että ensimmäisellä pöydällä olivat klo 15-17 alkavat pelit, seuraavalla klo 18-19 alkavat ja viimeisellä klo 20-22 alkavat pelit. Ensimmäisellä kerralla järjestys ei tosin oikein tahtonut pitää, koska GM-tiskin heput ja pelinjohtajat itse toivat lappujaan aikajärjestyksestä piittaamatta. Conin mittaan aikatauluttaminen pöytäkunnittain kuitenkin vakiintui ja oli nähdäkseni varsin hyödyllinen parannus.

Toinen keskeinen siirto oli ilmoitustaulujen käyttö. Lauantaiaamuna laitoin ilmoitustaulun ylälaitaan ”Heti pelaamaan” –lapun ja siihen alle kaikki tapahtumassa jatkuvasti pyörivien kampanjoiden mainokset (3:16, Gateway, Charlie ei surffaa ja demohuoneen aikataulu). Laitoin myös Roolipelitiedotuksen Ropecon-kartan, johon oli etukäteen merkitty edellä mainittujen ja Kaubamajan sijainti. Taisin kuulla vain yhdestä kaverista, joka päätyi tällä tavoin pelipöydän ääreen, mutta uskon, että ilmoitustaulusta oli iloa monelle muullekin.

Varsinainen sisäänheitto peleihin ei ollutkaan niin yksinkertaista kuin olisin luullut. En saanut etukäteen sen enempää tietoa peleistä kuin mitä peli-ilmoituksiin oli merkitty. En liioin saanut (en tosin kysynytkään) GM-tiskiltä kokonaisaikataulua, jotta olisin voinut suositella muitakin pelejä kuin niitä, jotka olivat näytillä. Isoin kysymysmerkki oli siitä, pitäisikö minun promottaa pelejä vai yrittää löytää pelaajalle sopiva peli, eli palvelisinko pelinjohtajaa vai pelaajaa. Perjantai-ilta meni ihmetellessä, mutta lauantaina tyyli alkoi jo vakiintua: jos jokin peli näytti jäävän kokonaan vaille pelaajia, promotin sitä. Jos taas seuraavan parin tunnin sisällä alkavat pelit olivat täynnä, saatoin asettua enemmän pelaajan palvelukseen. Samalla tavalla ruuhka-aikoina oli parempi promottaa peliä ja hiljaisempina hetkinä taas lähestyä asiaa pelaajan mieltymyksistä käsin.

Erityismaininta täytyy antaa Sipi Myllyselle, joka tuli pyynnöstäni jeesailemaan minua operaatiossani. Hänen tapansa lähestyä ihmisiä välittömästi ja viihdyttävästi on ihailtavaa katseltavaa. Kaverin kanssa työskennellessä myös oma energiataso pysyi korkealla.

Meillä oli mukana myös muita aseita roolipelaamisen levittämiseksi: Traconissa kenttätestauksessa menestynyt Camelot-roolipeli sekä Roolipelitiedotuksen lehtisiä. Koska Ropeconissa ei uskoakseni ole niin paljon roolipelaamista tuntemattomia tyyppejä ja koska useat muut vetivät jo jatkuvasti auki olevia kampanjoita, päätin jättää Camelotin aikalailla kokonaan pois. Roolipelitiedotuksen lehtiset puolestaan eivät liikahtaneet peli-ilmoitusten lomasta mihinkään, joten päätin lauantai-iltapäivänä käydä jakamassa niitä suoraan roolipelaajille. Pudottelin niitä alakerran pelipöytiin pelaajien lukumäärän verran.

Pelikulttuurit eivät kohtaa

Conipelaaminen on minulle harrastukseni kannalta arvokkaampaa kuin mikään määrä luentoja. Käytännön pelissä nimittäin opin paljon enemmän pelaamisesta seuraamalla toisten pelityyliä ja luovimalla kohti yhteistä pelikokemusta. On hieno fiilis, kun tyylit natsaavat saumattomasti ventovieraiden kanssa. Toisaalta myös yhteen sovittamattomat tyylirikot ovat opettavaisia. Harmillisesti tämä coni tarjoili minulle enemmän jälkimmäisiä kuin edellisiä. Lamentations of the Flame Princessin esittelyskenaario Tower of the Stargazer tarjoaa haasteita sellaisella tyylillä, ettei minulla ole minkäänlaista haastekontrollia. Olo on kuin miinanraivaajalla, joka joutuu työskentelemään sokkona ja pitkä keppi ainoana apuvälineenään. Valveuni –pelissä (Don’t Rest Your Head) taas pyrkimykseni draamapelaamiseen jäivät laihoiksi, kun muut pelaajat olivat enemmän kiinnostuneita selviytymisestä tai oudon tilanteen käsittämisestä. Missä liljat kukkii –peli (Nobilis) oli jo vähän parempi, mutta luultavasti vain siksi, että PJ:n sivuhahmot olivat mukana draamapelaamisessani. Jokaisella pelaajalla tuntui olevan eri fokus peliin. Timanttisormus -peli (Burning Wheel) oli ainoa poikkeus. Siinäkin hienoa hetkeä piti odotella skenaarion loppupuolelle asti, mutta sitten lähtikin vauhdilla. Ville ja Timo pohjustivat hahmoillaan komean verioopperan arvokkaan timanttisormuksen omistamisesta. Oma hahmoni oli kerronnallisesti todistaja, eli konfliktin ulkopuolinen, mutta panostin täysillä yleisörooliini kommentoimalla muiden hahmojen toimia.

Sillanrakennusta

Ropecon kerää yli 3000 kävijää (joista uskoakseni vähemmistö on roolipelaajia) saman katon alle viikonlopun ajaksi, joten siellä sattuu usein kiinnostavia tapaamisia. Näin tälläkin kertaa: Teija tuli Camelotin nähtyään kyselemään, josko peliä julkaistaisiin joskus ja josko hän pääsisi taittajaksi. Valitettavasti jouduin vastaamaan kieltävästi, mutta otin hänen yhteystietonsa talteen ja annoin ne sekä James Raggille että Wille Ruotsalaiselle, joilla molemmilla on töitä taittajalle. Demohuoneessa taas ehdin vaihtaa muutaman sanan Ville Takasen kanssa ja pohtia mahdollisuutta laittaa ensi vuodeksi Kaubamajaan yhtenäinen suomi-skene myyntipöytä tai useamman eri myytipöydän ketju.

Bussimatkat conipäivien päätteeksi ovat perinteisesti olleet hyviä mahdollisuuksia keskusteluiden ja uusien tuttavuuksien luomiseen. Milloin olen vahvistanut Oulun kontaktejani, milloin taas päätynyt selittämään Ropeconin merkitystä. Tällä kertaa vaihdoin Jani-Petterin kanssa yhteystietoja sillä ajatuksella, että syksyllähän voisi kokeilla pelata jotain yhdessä.

Tulipa tehtyä

Kokonaisuutena tämänvuotinen coni oli itselleni aika valju kokemus. Juuri kun aloin handlata sisäänheittämisen oli aika lopettaa se, jotta ehtisin pelaamaankin jotain. Pelikokemukset olivat nihkeitä, vaikka totta kai niistäkin oppii (koko peliporukan täytyy olla yhtä mieltä siitä, mitä pelipöydässä oikein yritetään tehdä). Vaikka minulla oli hyvä majoitus keskustassa, jäivät yöt vähän lyhyiksi, mikä varmaan osaltaan söi innostusta. Toisaalta aikaisempien vuosien conit ovat olleet aika palkitsevia, joten kyllähän sitä yhden huonommankin välillä kestää.

6 vastausta artikkeliin “Ropecon 2010: ihan jees

  1. Kiinnostava projekti toi promoominen. Mä en tosin nähnyt ketään siinä hommassa, mutta toisaalta kävin ropetiskillä vaan perjantaina iltapäivällä, mikä selittänee.

    Mutta niin, hieno idea. Noin niinkun jos itse vetäisin peliä, kokisin hyödylliseksi palveluksi myös pelinjohtana jos joku kykyjenetsijä valkkais just mun peliin sopivat ihmiset.

    Ja vastaavasti pelaajana, mitä enemmän taisit tehdä, löytäisit oikean pelin, jossa on ennenkaikkea sellaiset pelaajat, joiden kanssa olis kiva pelata.

    Nythän toi pelien luokittelu fantasiaan, kauhuun ja noin muutenkin settingiin perustuen ei ole kovinkaan hyödyllinen. Pelinjohtajien omat kuvauksetkin pyörivät yleensä tapahtumien ja settingin ympärillä, eivätkä niinkään kerro pelityylistä, joka olis kuitenkin ihan suhteellisen arvokasta tietoa.

  2. Olen samaa mieltä henkilökemian tärkeydestä, mutta juuri sitä ei pahemmin conissa pysty varmistamaan. Lähimmäs tätä pääsin sillä, että tunsin useita pelinjohtajia (ja joitakin pelaajia) ja heidän pelityylinsä, joten pystyin sillä perusteella neuvomaan ihmisiä sopiviin peleihin (esimerkiksi freeformaajat Vanhapellon peliin ja aloittelevat seikkailunystävät Ruotsalaiselle). Noin ylipäänsä kuitenkin juuri se henkilökemian tietynlainen epäyhteensopivuus on conipelaamisen suola: saammeko yhteisen pelin käyntiin, vaikka emme ole hioneet tyyliämme yhteen vuosien ajan?

    Nyökyttelen myös pelien luokittelun kohdalla. Pelin genre harvoin on ratkaiseva kriteeri ja toiseksi PJ ei yksin pysty päättämään, millainen aihe peliin muodostuu. Saahan sitä mainostaa vaikka millaisena selviytymiskauhuna, mutta pelaajat voivat hyvin tehdä siitä draamaa tai komediaa. Olen kyllä aikaisempinakin vuosina ehdottanut erilaisia luokitteluperusteita, mutta perinteitä on sitkeästi suosittu. Tämän vuoden perusteella rohkenen kuitenkin väittää, että pelin ajankohta on ratkaisempi kuin sen tyyli, aihe, sääntöjärjestelmä tai pelinjohtaja. Nähtäväksi jää, ottaako GM-tiskin väki tästä onkeensa.

  3. Ajankohta ratkaisevampi? siis miten ajankohta vaikuttaa siihen millaiseksi peli muodostuu (ellei puhuta sitten jostain myöhäisillan koomailusta)?

    Itselleni suurin kynnys vältellä ropeconin pöytäpelejä on se epävarmuus pelikokemuksesta. Coniviikonlopusta ei viitsisi lohkaista neljää tuntia paskaan peliin. Ratkaisu olis tietysti, että tulisi yleisesti hyväksytyksi lähteä pelistä kesken pois, mutta sitten taas; se mikä on mun mielestä paska peli ei sitten välttämättä olekaan jonkun toisen mielestä. Pahimmillaan oharini voivat vesittää koko pelin, josta muut olisivat parhaimmillaan nauttineet paljonkin.

    Vierastan yleensä elitismiä, tai sitten vaan pelkään sitä, siksi miten se vetää mua puoleensa kuin hienostunut ilmapiiri pikkusormia. Kuitenkin yksi vaihtoehto olisi perustaa tämmöinen ryhmä, jonka jäsenenä on ”Elite GM” 😛 Ryhmään pääsee vaan ryhmän jäsenistön suosituksesta, jolloin ryhmä itse pitää yllä omaa tasoaan.

    Enkä pidä kilpailuttamisestakaan, mutta jonkinlainen pelinjohtajien ränkkäys olis armottomuudessaan oikeutus peliin sitoutumiselle. Meinaan sitä, että sitä uskaltaa sitoutua peliin, jota vetää suositeltu kaveri. Peleistä taidetaan nykyäänkin kirjoittaa yleensä joku ihan kiva-palaute, mutta sillä ei ole koskaan mitään merkitystä niille kelle sillä pitäisi olla merkitystä: seuraavan vuoden pelaajille. Ehkä ihan vaan tähdet nollasta viiteen sen mukaan mitä piti pelistä. laput palautetaan anonyyminä GM-infoon ja pelinjohtaja saa vasta conin jälkeen tietää oman arvosanansa.

    Mutta niin, oikeasti parhaiten taitaisi toimia se, että olis ok marssia pois jos peli ei miellytä. Jos pelinjohtajat tietäisivät tämän, he varmaan näkisivät enemmän vaivaa pelinsä eteen, ja ennenkaikkea löytääkseen oikeat pelaajat. Kenties jopa nimilista-ilmoittautumisen sijaan pidettäisiin jonkinlaiset pelaajamarkkinat, jossa aloitusaikoina jossain klondykessä pelinjohtajat kertoisivat pelistään ja valitsisivat sitten haluamansa pelaajat vapaaehtoisten joukosta. Kasvotusten keskustellen pitäisi nopeasti selvitä pelityyli ja löytyä sopivat pelaajat. Ihmismarkkinoissa on sekin hyvä puoli, ettei rumien ja tyhmien tarvitse pelata, paitsi jos pelinjohtajakin on 😀

    On tää niin hankalaa, että ihme kun on tähän asti päästy pelaamaan.

  4. Kun kyse on siitä, miten peli-ilmoituksia pitäisi ryhmitellä eri pöytiin, niin näkisin pelautusajankohdan olevan tärkein kriteeri. Perinteisesti pelejä on ryhmitelty väljän genren mukaan (fantasia, kauhu, scifi, huumori) ja olen ehdottanut, että sen sijaan käytettäisiin paremmin pelityyliä kuvaavia ilmaisuja (seikkailua, draamaa, eläytymistä jne.). Näitä tärkeämmäksi näen kuitenkin pelautusajankohdan, koska väki tuntuu etsivän ennemmin peliä tietylle ajanjaksolle kuin jotain tietyn tyylistä peliä. Tietenkään näiden ei tarvitse olla toisiaan poissulkevia: pelejä voidaan ryhmitellä sekä pelautusajankohdan että jonkin muun piirteen mukaan.

    Huonojen pelien pelko on kovasti ymmärrettävä ja on toki totta, että conissa huono (so. omalle tyylille vieras) peli on aika todennäköinen. Sen kuitenkin kestää, koska conipelillä on runsaasti valoisampia puolia: voi tutustua näppärästi uudenlaiseen pelityyliin, voi koetella omia pelitaitojaan, voi saada onnistumisen kokemuksen, jos pelityylit sattuvatkin natsaamaan ja saa niitä kallisarvoisia pelituttuja tulevia coneja ajatellen. Minä uskallan huoletta lähteä Wille Ruotsalaisen tai Dare Talvitien tai Jonne Arjorannan tai Satu Nikanderin vetämään peliin, koska tiedän heidät hyviksi pelinjohtajaksi. Vastaavasti olen heti valmis loikkaamaan vaikkapa Timo Kellomäen, Maija Korhosen tai Olli Kantolan rinnalle pelaajaksi. Ainoa tapa huomata heidät päteviksi oli joskus ensi kertaa rohkaistua pelaamaan heidän kanssaan.

    Ihan pelaajamarkkinat minulla ei ollut ensi vuodelle mielessä, mutta ehkä jotain samantapaista. GenConissa huomasin Games on Demand -huoneen aika kiehtovaksi.

  5. Hmm… Joku voisi sanoa, että roolipeliskeneä kiusaa jo valmiiksi tietynlainen elitismi, joten mielestäni on erittäin tärkeää, ettei mitään rankkaus tai eliitti-GM poppoita pääse syntymään. Itse olen peluuttanut pelejä jo yli 15 vuotta, mutta vasta tämän vuoden conissa peluutin conipelin.

    Mitä jos minut olisikin ohjattu johonkin B-karsinaan vain sen takia, etten ole ranking listalla eli ole tiettyjen ihmisten kaveri. Tällainen menettely ajaisi taatusti uudet PJ pois conista. Samallahan pitäisi myös rankata pelaajat, sillä kukapa haluaisi omaan peliinsä mitään C-luokan tonttua? Eli tällöin pitäisi varmaan olla saman tien Ropecon A, B ja C paremmille ja huonommille ihmisille. 😉

    Sisäänheittäjän hommaa en kyllä kadehdi. Minullakin oli vaikeuksia löytää omaan peliin porukkaa, joten voin kuvitella, että moneen peliin etsiminen ei ole sen helpompaa. Ehkä tyylilaji voisi olla parempi vaihtoehto genren sijaan? Kilpailupelien kohdalla pitää sitten varoa vielä jääviysongelmia.

    Huonojen pelien pelko on ymmärrettävää, mutta riskejä on otettava. Omat pelaajani paljastuivat taitaviksi ja yksi täysin ensimmäistä kertaa pelaava heittäytyi rooliinsa niin sulavasti, ettei millään olisi aloittelijaksi uskonut. Hän kertoikin myöhemmin, että aikoi jatkaa pelaamista jatkossakin saatuaan hyviä kokemuksia. Joskus siis näin.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s