Kotimainen elokuva Joulutarina (2007) meni teatterilevitykseen jo muutama vuosi sitten, mutta itse sain elokuvan katsottua vasta tänä jouluna televisioesityksenä (MTV 3, 20.12.2010). Olin kyllä etukäteen lukenut, että elokuvassa oli uskonnollisia viitteitä, mutta enpä osannut arvata, että Joulupukista oli tehty suomalainen Jeesus.

Muuttumaton kulttuuriheeros

Muutamissa lukemissani arvosteluissa Joulutarinan (2007) päähenkilöä on moitittu puisevaksi ja tasapaksuksi hahmoksi. Tämä on suuri rike länsimaisessa draamassa, jossa olennaista on päähenkilön kasvu ja kehitys ihmisenä. Toisin on muinaisten myyttien kanssa. Niissä sankarit ovat jo alussa sankareita ja muuttumisen sijaan ainoastaan toimivat sankarihyveensä mukaisesti. He ovat mitä ovat, eivät kasva sellaiseksi.

Tämä myyttinen kuvaamistapa pätee yhtälailla antiikin taruihin, evankeliumeiden Jeesukseen kuin Joulutarinan (2007) Joulupukkiinkin. Jeesus rupeaa saman tien julistamaan ja parantamaan ilman syvällistä kamppailua siitä, mitä sitä elämällään tekisi. Sama pätee Joulupukkiin. Jo elokuvan ensimmäisessä kohtauksessa näytetään, miten hän veistelee joululahjaa pikkusiskolleen. Ainoa, mikä muuttuu, on Joulupukin työskentelyskaala: lapsena hän tekee lahjoja vain ottoperheidensä jäsenille, mutta myöhemmän perinnön turvin sitten kaikille lapsille.

Päähenkilön yksinuottisuus tarkoittaa varsin tapahtumaköyhää tarinaa. Hänestä ei voida kertoa muuta kuin se, että hän toimii luonteensa mukaisesti. Tämä on kerrottu jo muutamassa kohtauksessa. Klassisten Jeesus-elokuvien tekijät olivat saman ongelman edessä: miten kertoa tarina Jeesuksesta, joka itsessään ei ole sopiva länsimaisen draaman päähenkilöksi? Ratkaisu löytyi sivuhahmojen kautta. Jos Jeesus itsessään onkin muuttumaton, voidaan kuitenkin kuvata sitä, miten eri ihmiset suhtautuvat Jeesukseen. Joulutarina (2007) kulkee täsmälleen samoja latuja pitkin. Joulupukki on lempeä hyväntekijä alusta saakka, mutta sivuhahmot muuttuvat. Hullu-Iisakki kasvaa vähitellen hyväksymään oman perheensä menettämisen ja Aada sanoo oppineensa lahjojen antamisen ilon. Tarinasta puuttuvat pahikset, jotka asettuisivat Joulupukkia vastaan ja hänet torjumalla osoittaisivat olevansa pahoja. Tämä roolihan fariseuksilla on evankeliumeissa.

Syntyy kurjuuteen, nousee kirkkauteen

Joulutarinassa (2007) on synkkiä sävyjä. Heti elokuvan alkupuolella Joulupukki menettää perheensä ja joutuu mierolaisena kiertämään perheestä toiseen. Murhe ja köyhyys ovat tuttuja teemoja myös Jeesuksen tarinasta. Jeesuksen ensimmäisenä vuoteena on eläinten syöttökaukalo ja Matteuksen evankeliumin version mukaan maanpakolaisuuskin on edessä kuninkaan vainon vuoksi. Sekä Jeesus että Joulupukki tuntevat siis heti alussa elämän raskauden ja köyhyyden tuomat vaikeudet.

Joulupukki ja Jeesus ovat molemmat nyky-yhteiskuntaa miellyttäviä sankareita. He tekevät pyyteettömästi hyvää erityisesti heikoimpien hyväksi. Joulupukki tuo lahjoja köyhille lapsille ja Jeesus parantaa sairaita, jotka on suljettu yhteisön ulkopuolelle. Voittokulun sijaan heidän tarinansa uhkaa päättyä tragediana. Joulutarinassa (2007) puhutaan viimeisestä joulusta ja tehdään selväksi, että Joulupukki alkaa olla raihnainen vanhus. Jeesus taas suuntaa Jerusalemiin, ärsyttämiensä pappien ja kirjanoppineiden pesäpaikkaan. Ja niinhän siinä käy, että molemmat sankarit pääsevät hengestään. Jeesus teloitetaan ja Joulupukin reki näytetään tyhjänä. Hautajaisiakin ehditään viettää.

Kuolemalla ei kuitenkaan ole viimeistä sanaa. Sekä Jeesus että Joulupukki kuvataan ylösnousseina, taivaallisina olentoina. Kyse ei siten ole jonkinlaisesta kuoleman väistämisestä tai kuolemisesta selviytymisestä, vaan todellisesta kuoleman voittamisesta. Kuoleman jälkeen he ovat – jos mahdollista – vieläkin mahtavampia kuin eläessään. Ylösnoussut Jeesus ilmestyy lukittujen ovien taakse ja nousee Taivaaseen, ylösnoussut Joulupukki puolestaan kiitää reellään pitkin taivaankantta luoden revontulet mennessään.

Kyse on sankarista, ei aatteesta

Kenties mielenkiintoisin piirre Joulutarinassa (2007) on sen vakaa pyrkimys luoda myytti Joulupukista. Evankeliumit kertovat Jeesuksesta ja pyrkivät herättämään uskon nimenomaan Häneen. Monet nykyaikaiset populaarikulttuurin Jeesus-tulkinnat kuitenkin kaihtavat tätä. Ne yrittävät pikemminkin kertoa Jeesuksen aatteista ja osoittaa, että tärkeintä on noudattaa Jeesuksen opetusta, ei uskoa Jeesukseen. Kuinka monessa teoksessa Jeesus tuskaileekaan sen kanssa, että Hänet väärinymmärretään uskonnolliseksi vapahtajaksi eikä lähimmäisenrakkauden opettajaksi!

Joulutarina (2007) on klassisella linjalla. Kun Joulupukki oletetaan kuolleeksi, Mikko ehdottaa, että vanhemmathan voisivat salaa jakaa paketteja ja näin ylläpitää lasten uskoa Joulupukkiin. Aada kuitenkin torjuu tämän huijauksena: jos Joulupukki ei ole totta, ei lahjojen jakamisessa ole mitään järkeä. Joulutarina (2007) ei näin kannusta joulumielen herättämiseen ja ”lahjojen antamisen iloon”, vaan konkreettisesti uskomaan Joulupukkiin.

Joulutarina piirtyy näin varsin mielenkiintoisena elokuvana. Mieluusti nimittäisin sitä parhaaksi kotimaiseksi Jeesus-elokuvaksi, mutta teos nimenomaisesti korvaa Jeesuksen Joulupukilla. Se poimii Kristus-myytistä parhaat palat ja yhdistää ne moderniin kansanperinteeseen punanuttuisesta ja lahjoja jakelevasta Joulupukista. Lopputuloksena on hieno myytti Suomen omasta kulttuuriheeroksesta, Joulupukista.

Advertisements