Kun huomasin, että pari muutakin kotimaista roolipeliblogaajaa oli kertonut vuoden 2010 pelikokemuksistaan, päätin kantaa korteni kekoon. Onhan siinä kuitenkin taas yksi katsaus kotimaiseen roolipelikulttuuriin. Huomasin myös, että opiskeluvuoteni ovat pian taaksejäänyttä aikaa, joten sivuan samalla roolipelaamista opiskelijaelämän osana.

Tilastojen valossa

Taannoinen roolipelihistoriani päättyi vuoden 2009 kevääseen, joten ikään kuin päivitän aiempaa kirjoitustani. Olen kunkin luvun jälkeen merkinnyt sulkuihin, mikä on kirjanpitoni mukaan viiden viime vuoden keskiarvo.

Pelikerrat (ml. hahmonluontisessiot sillä edellytyksellä, että niillä hahmoilla on joskus päästy pelaamaankin): 67 (ka 63)
Eri pelien määrä: 22 (ka 24), joista uusia 13 (ka 15)
Pelikavereita: 48 (ka 62), joista uusia 33 (ka 47)

Eri pelien ja pelikaverien määrän notkahdus on tuntuva varsinkin viime vuoteen verrattuna. Tämä selittyy sillä, että pelasin kuluneena vuonna verrattain aika vakiintuneissa peliporukoissa vähän pidempiä kampanjoita (8-11 pelikertaa) Dark Heresyä, World of Darknessia, Rogue Traderia ja vanhaa suomennettua RuneQuestia. Vastaavasti vuoden 2009 suuremmat luvut kertyvät ennen muuta elokuisesta Genconista, jossa pelasin neljän päivän ajan jatkuvasti uusia pelejä jenkkien kanssa. Pelaajatuttavuuksien osalta korkean keskiarvon tuottaa myös vaihto-oppilasvuosi Irlannissa lukuvuotena 2006-2007. Eri peleihin tutustuminen tapahtuu helpoiten paitsi kevyitä indie-pelejä pelaamalla niin myös erilaisia pelitapahtumia ja roolipelaajakokoontumisia aktiivisesti kiertämällä. Vähintään kaksi pelitapahtumaa per vuosi (kuten kävi vuonna 2010) antaa hyvän mahdollisuuden laajentaa nopeasti pelituntemustaan.

Vuoden 2010 pelihetket

Kuluneen vuoden roolipelikokemuksista jää erityisesti mieleen Warhammer 40k -pelit. Pelasimme keväällä Dark Heresyä ja syksyllä Rogue Traderia yhteensä 21 pelikertaa (kolmannes koko vuoden peleistä!), joissa molemmissa olin pelaajan paikalla. Kumpikaan kampanja ei ehkä ottanut ihan täysiä kierroksia irti Warhammer-meiningistä, mutta oli mukava istua pitkästä aikaa pelaajan paikalla. Pelinjohtajat vakioporukan jäseniä, jotka halusivat kokeilla pelinjohtamista, mistä urhoollisuuspisteet heille – Warhammer-sarjan roolipelit kun eivät ole erityisen aloittelijaystävällisiä.

Oli myös mielenkiintoista, kun päädyin foorumiviestin perusteella pelaamaan entuudestaan tuntemattomien kavereiden kanssa World of Darkness -kampanjan. Olin aiemmin pelannut peliä Irlannissa, joten pääsin vertailemaan miten samaa peliä pelataan eri kulttuureissa. Vastaus on, että hyvin samankaltaisesti: pelinjohtaja piti juonta tiukasti hanskassaan ja meidän pelaajien tehtäväksi jäi lähinnä kulkea tarinan läpi. Illuusio vapaudesta kuitenkin riitti etenkin jälkimmäisessä: ei tullut sellaista tunnetta, että haluaisi tehdä hahmollaan jotain ihan muuta, mutta juoni ei anna myöten. Tämä myös lisäsi uskoani foorumien kautta täysin vieraaseen peliporukkaan loikkaamiseen ja omaan kykyyni sopeutua erilaiseen pelityyliin.

Näiden lisäksi roolipelivuosi 2010 jää itselleni mieleen monien laadukkaiden pelikertojen muodossa. Kaksinpelit Slay w/ Me ja Sweet Agatha onnistuivat kihlattuni kanssa hyvin, vaikka eritoten Sweet Agatha on roolipelien hankalimmasta päästä vaatien pelinjohtajan roolissa toimivalta hyvää improvisointitaitoa. Kesän roolipelitapahtumia varten yhteistyössä Tuovisen Eeron kanssa suunnittelemani Camelot toimi samoin hyvin vaihtuvista pelaajista ja pelitilanteista riippumatta. Suosion suurin syy on epäilemättä siinä, että Camelotin yhteydessä opin kuin vahingossa tiivistämään draamallisen roolipelaamisen varttituntiin. Tässä on täydellinen työkalu roolipelaamisen esittelemiseksi sitä entuudestaan tuntemattomille. Nyt pitäisi vielä keksiä, että miten tämä roolipelikulttuurin kultamuna saadaan tuotteistettua niin, että tehokas levitys on mahdollista.

Kolmas laatuleima lähtee johtamalleni RuneQuest-kampanjalle. Tavoitteenani oli vetää haastepeliä ja fiilistellä siinä sivussa Gloranthalla, eli olennaisesti pelata samaan tapaan kuin junnuna, mutta vuosikymmenen kokemuksen tuomalla taidolla parannettuna. Tavoitteet täyttyivät loistavasti: fokus oli kohdallaan ja tylsät hetket osattiin minimoida. En ehkä pysty sanomaan vuoden parasta pelikertaa, mutta vuoden paras kampanja on tämä Omenakujalta Peikkomaille –RQ-kampanja.

Roolipelaaminen osana opiskelijaelämää

Kuluva seitsemäs opintovuosi jäänee viimeiseksi ennen työelämään siirtymistä: sain lokakuussa teologian maisterin paperit ja toukokuuhun mennessä pitäisi olla uskonnonopettajankin luvat plakkarissa. Onkin kiinnostavaa nähdä, miten siirtymä vaikuttaa pelaamistottumuksiini. Helsingissä opiskellessa saatoin ajoittain etsiä peliseuraa roolipelijärjestö Alter Egosta ja olin verrattain vapaa juoksemaan ympäri maata erilaisten pelitapahtumien perässä. Pelitapahtumia lukuunottamatta kesät olivat usein aika hiljaisia, kun hakeuduin usein muille paikkakunnille kesätöihin ja -lomille. Pelikertojen määrän kertymisen kannalta auttoi, että pelikaveritkin olivat opiskelijoita: viikottainen peli-ilta oli verrattain helppo sijoittaa itse kunkin kalenteriin.

Tulevaisuuden kannalta uhkakuvana on tietysti se, että pelikaverit jäävät taakse ja omakin aika menee työ- ja perhe-elämän iloissa. Toisaalta työelämään siirtyminen ja paikkakunnan vaihdos tarjoavat tilaisuuden pitkäjänteisempään roolipelikulttuurin parissa työskentelemiseen. Luulen, että monen veteraanin pelaaminen on katkennut ennen muuta siihen, että he ovat pelanneet 1980- ja 1990-luvun pelejä, jotka ovat todellisia aikasyöppöjä aina hahmonluonnista lähtien. 2000-luvun puolivälistä alkaen pelisuunnittelu on kuitenkin tuottanut ajallisesti huomattavasti tehokkaampia pelejä, jotka sopivat kiireisemmänkin ihmisen aikatauluun. Saapa siis nähdä, mitä vuosi 2011 tuo roolipeliharrastukselleni.