Pelit

Pahaa peliä

Olen harrastanut roolipelaamista yli viisitoista vuotta. Muistelen että viimeksi teininä olen kokenut pelin jälkeen katumusta siitä, että tein jotain väärin. Tämä ei siis koske pelaajien välisiä kahinoita, sellaista on toki sattunut. Kadun sitä, millaista sisältöä toin peliin.

Kaikkea se Praedorin pelaaminen tuokin kohdalle.

Hullujen saari

Olimme pelanneet samalla porukalla koko kevään Praedoria (pelin kotisivut), kuten aiemmassa blogauksessani olenkin jo kertonut. Päädyimme tosiaan pelaamaan pari vuotta sitten kirjoittamaani Sisämeri-materiaalia, johon kuului Hullujen saari.

Tämä Hullujen saari (joka on melkein suoraan lainattu Cornmwellin Talvikuningas-romaanista) toimi saaristolaisten vankilana ja mielisairaalana. Ajatuksena on, että niukasti elävä saaristolaisyhteiskunta ei pysty pitämään huolta sellaisista jäsenistään, jotka eivät suoraan hyödynnä yhteisöä. Rikolliset, kehitysvammaiset ja muutoin syrjäytyneet viedään veneillä Hullujen saarelle, jonka jälkeen heitä pidetään virallisesti kuolleina.

Hullujen saari on saaristolaisille myös uskonnollisesti merkittävä paikka. Tapana on, että saaristolaisnoidat lähtevät saarelle etsimään viisautta ja valaistusta. Jos he pääsevät saarelta takaisin ihmisten ilmoille, he ryhtyvät hoitamaan saaristolaisten suhteita merihirviöihin.

Tämän kaiken siis kehitin Talvikuninkaan innoittamana ja julkaisin Efemeros #2: Ryövärin maa -lähdeteoksessa. Kannattaa etsiä teos käsiinsä Helsingin kirjastoista, jos alkoi kiinnostaa. Sanonpahan vaan, että siinä on erittäin näppärä teos Praedorin pelaamista silmällä pitäen.

Joka tapauksessa, pointtina on, että pelaajahahmot haaksirikkoutuivat tälle saarelle. Meri saaren ympärillä kuhisee rautamonneja, sellaisia fantasiahaita, joten uimasiltaan saarelta ei pääse pois. Hahmoilla oli siis pienoinen pakko tutustua saaren värikkääseen asujaimistoon.

Sitten tuli se pahuus

Valtaosa Hullujen saaren kuninkaan alamaisista oli muotopuolia. Sen sijaan kuitenkin, että olisin pelannut heitä kaltoin kohdeltuina ihmisinä, päädyinkin kuvaamaan heidät imbesilleinä. Kehitysvammaiset saaren asukkaat olivat vajaaälyisiä, joiden toiminta vaihteli eläimellisesti pöljäilystä lapsen tasolla olevaan touhuamiseen. Eräs pelaajista tiivisti tilanteen oikein hyvin: ”Ei tälle varmaan pitäisi nauraa” hän sanoi, ennen kuin ratkesi hekottelemaan kehitysvammaisille.

Häpesin jälkeenpäin, miten olin keharit kuvannut. Pelifiktiossa ei ollut merkkiäkään siitä, että kyseessä olisi ollut kehitysvammaisten huono kohtelu – että tällaisessa pahassa ympäristössä luonnollinen kehitys menee vikaan. En myöskään kuvannut kehareita ihmisinä, jotka olisivat kaikesta huolimatta pyrkineet inhimilliseen käytökseen. He olivat vähä-älyisiä ja muutaman naurun arvoisia, siinä kaikki.

Missä meni vikaan?

Mietin jälkikäteen pitkään, mikä siinä hommassa meni pieleen ja mistä se häpeäntunne aiheutui. En edelleenkään ole oikein päässyt lopulliseen johtopäätökseen, mutta jonkinlaisia suuntaviivoja olen onnistunut hahmottamaan.

Luulen, että keskeinen syy oli se, ettei meillä ollut eksplisiittistä metatasoa keharien käsittelemiselle. Tarkoitan tällä sitä, että emme ikään kuin missään vaiheessa lausuneet ääneen, että eivät keharit oikeasti ole tällaisia ja että tämä kuvaustapa johtuu vain siitä, että pelaamme Praedoria rasistista genreä kunnioittaen. Minulla ei esimerkiksi ole mitään ongelmia kuvata neekeriorjia tylsämielisinä, koska kaikille on selvää, että toiselta mantereelta siepätun kaverin, joka hädin tuskin edes osaa orjuuttajien kieltä, on verrattain vaikea esiintyä kovin sanavalmiina herrasmiehenä. Tietenkään ihonväri ei oikeasti vaikuta millään tavalla ihmisen älynlahjoihin, mutta kun pelaamme kolonialistista kampanjaa, niin kuvailemme pelifiktiota hahmojemme rasististen käsitysten kautta. Tai jos pelaamme keskiaikaista peliä, niin pelimaailman asukit pitävät naista kyvyttömänä juuri muuhun kuin synnyttämiseen. Totta kai pelaajien kesken tästä voidaan heittää läppää. Ei ole epäilystäkään siitä, että joku pelaajista oikeasti uskoisi tällaiseen läppään (tai jos uskoo, niin se on hänen häpeänsä).

(En edes puutu örkkien tai muiden fantasiaolentojen lahtaamiseen. Örkit ovat pelimaailmassa tyypillisesti hirviöitä, joista ei saa hyvää tekemälläkään. Örkkien pahuus tai vähämielisyys on vain kuvausta siitä, millaisia ne ovat. Jokainen ymmärtää, ettei niille ole vastinetta tosielämässä, joten ei niitä voi mustamaalata.)

Toinen mahdollinen selitys, jota olen pohtinut, on vammaisten ajatteleminen heikkona ryhmänä. Heikoista ei saa tehdä pilaa. Mustista, naisista ja vaikkapa meistä kristityistä kyllä saa vääntää vaikka minkälaisia pilakuvia, enkä ole millänikään – kyllä sen kestää. Mutta kehitysvammaiset ovat vähemmistö, joista pilkantekeminen ei ole samalla tavalla sopivaa. En todellakaan julkeaisi kertoa kehitysvammaisille, millaisia pelejä täälläpäin on pelattu.

Loppujen lopuksi olen edelleen hämilläni siitä, miksi tuomitsen oman tapani pelata kehitysvammaisia sivuhahmoja tuossa kampanjassa niin jyrkästi. Näkemys on siis selvä, mutta perusteluja on vaikea löytää. Kerrankin analysaattorini lyö tyhjää.

3 vastausta artikkeliin “Pahaa peliä

  1. Kehitysvammaisista ei saa kertoa vitsejä koska yhteiskunta ja ihmiset eivät salli niitä. Ja kun tätä lapsesta asti opetetaan – joko suoraan tai epäsuoraan vihjaillen – niin tästä tulee automaatio. Vähän kuten se, että sitä vaan helposti jatkaa siinä uskonnossa missä omat vanhemmat on olleet ja johon lapsena kasvoi. Siinä se analysaattori sitten lyökin tyhjää, kun ainut peruste on riippuminen tavoissa ja käytänteissä?

    Halvin farssi on aina esimerkiksi ”typerykset -linjaa”. Lastenelokuvissa on hassua kun tyhmää ja rumaa setää sattuu. Ei tässä montaa askelta kehitysvammaisten kiusaamiseen ole. Ja lapsille esitetään asiat yleensä kaunistetusti. Sitä kerrotaan että ihmisten kyvyttömyydelle ei saisi nauraa, jos kyvyttömyys on sellaista mille ei voi tehdä mitään. Tyhmyys on ilmeisesti poikkeus.

    Näyttääkin siltä että suojaus koskee liikunnallisesti vammaisia. Ja niitä jossa vammaisuus vaikuttaa ensisijassa ulkonäköön ja puhumiseen ja vastaaviin. Esimerkiksi aspergerin syndroomaisilla ei ole vastaavaa suojaa. Se kun on sosiaalista sokeutta, joka ei näy päällepäin ja näyttäytyy outoutena tai ärsyttävyytenä. Tai tyhmyytenä jota on aina hauska…

    Kehitysvammaisvitsit on aika arka aihe, mutta miksi niitä ei saisi kertoa? Vitsejä kerrotaan poliitikoista ja muutenkin kaikenlaisista ihmisistä. Jos joku kertoo minulle että jokin aihe on vitsin ulkopuolella, että liian arka aihe. Niin siitä tulee se seuraava vitsi. Ei hyvä vitsi. Ei poliittisesti korrekti vitsi. Mutta vitsi tulee.

  2. En millään tahtoisi lähteä tuohon ”se johtuu sun kasvatuksesta” -argumenttiin. Toki se varmaan osaltaan selittää ihmisten toimintaa, mutta siitä on minun makuuni vähän liian lyhyt matka moraalirelativismiin. Haluaisin pitää kiinni siitä, että on olemassa oikea ja väärä, vaikkei näiden määritteleminen helppoa olisikaan. Kasvatuksen vaikutuksen ylikorostaminen johtaa myös herkästi deterministisiin päätelmiin, joissa yksilön kasvulle ja muutokselle ei jää tilaa.

    Nyt kun asiaa pohdin, niin taidan uskoa tämän ”suhteellisen absoluuttisen” moraalin pätevän myös jossain määrin huumoriin. Hyvä huumori vapauttaa, paha huumori alistaa. Tässä kyseisten pelikertojen kohdalla kyse ei nähdäkseni ollut yhdestä ohimennen heitetystä keharivitsistä, vaan pitkitetystä ja pilkallisesta suhtautumisesta tiettyyn ihmisryhmään.

  3. Minun on ollut vaikeaa hyväksyä ns. ”objektiivista moraalia”. Ellei sitten puhuta ”Harrismallisesta” lajityypillisestä käyttäytymisestä. Jälkimmäinen on tämän tilanteen ratkaisemiseksi ongelmallista ; Onhan luontevaa käyttää aggressiivisuutta jossain ja altruismia toisaalla ~ Niillä on molemmilla ”funktio”.

    Mutta mitä se yksilön kasvu ja muutos on, jos sitä ei sidota (a) kulttuuriin (b) geeneihin (c) Jumalalliseen käskyyn? Kaikki ne ”determinoivat” aivan samalla tavalla, tai ainakin ohjaavat todennäköisyyksiä. En haluaisi että ”individualistinen” tarkoittaisi samaa kuin satunnainen ajelehtiminen.

    Indoktrinointia tapahtuu hyvinkin paljon, ja se mitä tiedämme esimerkiksi ryhmäpaineesta tekee kulttuurin ja ryhmän mukaanotosta varsin perusteltua. Kenties tämä sotii monienkin etiikkakäsitystä vastaan, mutta ihminen ei toisaalta elä abstraktiona.

    Vähän kuten yksi kaverini sanoi ; Hänestä etiikka on vain käytännön tasolla sitä että ihmiset ääneenlausuvat mielipiteitään ja mieltymyksiään. Etiikan selitykset ovat syitä sille miksi ihminen tekee mitä haluaa. Hänestä tämä ei välttämättä ollut etiikkaa, kenties on jotain, jota ihmiset eivät vain seuraa. Olen vähän samalla kannalla. Etiikan perimmäisestä olemuksesta ja luonteesta en ymmärrä tai tiedä mitään. Ihmisistä sentään jotakin.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s