Pelasin viime vuonna Call of Cthulhua foorumipelinä ja vedin itse Kätyrin osaa. Kumpikaan kokemus ei ollut täydellinen onnistuminen; varsinkin Kätyrin kanssa oli ongelmia pelin etenemisen (ja pelaajien aktiivisuuden) suhteen. Ihan hyvä fiilis niistä kummastakin silti jäi ja tuli opittua paljon siitä, mikä ehkä toimii ja mikä ei. Foorumipelaaminen nousi itselläni uudelleen pinnalle, kun tapasin hiljattain ystävääni ja vanhaa pelikaveriani, joka kertoi pelanneensa viime aikoina jonkin verran Skypen kautta. Minullehan tämä Skype ei oikein toimi, mutta foorumipelaamisesta voisi saada jotain irti.

Onko se roolipelaamista?

Olen nähnyt foorumiroolipelaamista useilla eri roolipelifoorumeilla. Tai tarkemmin sanottuna, olen nähnyt kun ihmiset yrittävät roolipelata foorumin avulla. Tämä ei näyttäisi tuottavan kovin hyviä tuloksia. Tavallisessa roolipelaamisessa, joka on perusolemukseltaan keskustelua, informaatiota vaihdetaan tiiviisti ja nopeasti. Käsityksiä yhteisestä mielikuvitustarinasta luodaan, torjutaan ja vahvistetaan jatkuvasti. Kun tämä sama kiivastempoinen keskustelu ajetaan foorumin läpi, tuloksena on ymmärrettävästi pelin hirmuinen hidastuminen. Sananvaihto, joka roolipelissä kestää muutamia minuutteja, voi foorumin kautta toteutettuna kestää päivätolkulla. Foorumi ei sovellu tällaiseen pelaamiseen, vaan foorumin vahvuuksia täytyy käyttää toisella tapaa.

Foorumin käyttäminen mediana yhteiseen tarinankerrontaan tuo mukanaan kaksi keskeistä piirrettä: (1) pelaajat eivät ole suorassa ja välittömässä interaktiossa keskenään ja (2) pelaajan ”puheenvuorot” ovat kaunokirjallisesti ladatumpia kuin tavallisessa keskustelussa, jossa voi jatkuvasti selittää asiaa toisin sanoin. Tämä saattaa peliteorian tasolla tarkoittaa, että foorumiroolipelaaminen on tiukasti ottaen mahdotonta: jos pelaajat eivät ole jatkuvassa reaaliaikaisessa interaktiossa keskenään, niin kyse ei ole enää roolipelaamisesta. Tämä on toki kuvaileva eikä arvottava kommentti. Jos laudan alla ei ole pyöriä, niin sitä ei voi kutsua rullalaudaksi, mutta tämä ei tarkoita, että lumilauta olisi jotenkin rullalautaa huonompi kapistus. Olennaista on, että rulla- ja lumilautaa ei voi käyttää tasan samalla tavalla.

Foorumilla sukelletaan hahmon sieluun

Yhteinen tarinankerronta vaatii, että kaikki osapuolet voivat osallistua tarinankerrontaan. Roolipelaamisessa tämä osallistuminen on perinteisesti asymmetrista: pelinjohtajalla on enemmän sanavaltaa siihen mikä on totta pelimaailmassa kuin pelaajilla. Olennaista kuitenkin on, että kaikkien osallistuminen on yhtälailla tärkeää. (Sivumennen sanoen tämän takia vahvasti juonen kautta ohjautuvaa eli ”ratakiskotettua” pelinjohtamista kritisoidaan niin paljon: se kun tekee pelaajien luovan panoksen turhaksi.) Kun foorumipelissä pelaajien puheenvuorot ovat pidempiä mutta tapahtuvat pidemmällä aikavälillä on nähdäkseni tärkeää, että heillä on kuitenkin riittävästi sanottavaa. Tämä voi tarkoittaa joko enemmän sanavaltaa pelifiktion suuntaan tai syvällisempää paneutumista siihen pelaajan perinteiseen tonttiin eli omaan pelihahmoon.

Molemmat pelaamani foorumipelit toimivat, koska ne olivat kauhupelejä. Erityisesti siis sen sorttisia kauhupelejä, joissa pelaaja viihdyttää itseään ja muita pelaajia kirjoittamalla hahmonsa kauhunväristyksistä. Periaatteessa kait mikä tahansa hahmon introspektio ja tunteiden käsittely pelittäisi yhtä hyvin. En tunne chick lit -genreä kovin hyvin, mutta ”rakas päiväkirja” -tyyli toimisi uskoakseni mainiosti. Veikkaan, että itse asiassa aika paljon siitä, mitä ”roolaamiseksi” eli foorumiroolipelaamiseksi kutsutaan perustuu juuri tälle hahmon ajatusten ja kehonkielen huolelliselle kuvaamiselle. Kauhupelit toimisivat foorumipelaamisessa uskoakseni lähinnä siksi, että monelle nörtille Lovecraft on tutumpi nimi kuin Fielding.

Pohdinkin nyt, että Vampire voisi olla aika osuva peli foorumiroolipelaamiseen. En ole pelipöydässä koskaan onnistunut innostumaan hahmolla fiilistelystä eikä pelinjohtajan laatiman käsikirjoituksen läpikäyminen yleensä ole kovin jännää. Foorumipelissä sääntökirjan hehkuttama ”henkilökohtainen kauhu” eli vampyyriksi muuttumisella angstaaminen saattaisi olla paremmin kotonaan. Kirjallinen ilmaisu houkuttelisi vääntämään hyviä kuvauksia, joihin ei jaksa pelipöydässä ryhtyä. Angsti ei olisi edes ainoa vaihtoehto: nuori vampyyri voisi myös tempautua täysillä mukaan yön pimeämmän puolen bile-elämään ja siitäkin saisi varmasti syntymään kiinnostavaa introspektiota.

Muita vaihtoehtoja

En tällä kirjoituksellani tarkoita, että nyt on kaikki foorumiroolipelaamisen salat selvitetty. Pikemminkin koen itse löytäneeni yhden mahdollisen tavan hyödyntää foorumipelaamisen vahvuuksia – ainakin teoriassa. En ole vielä päässyt testaamaan ajatuksiani käytännössä, mutta ehkä tämän syksyn aikana onnistaa.

Toinen mahdollisuus olisi viedä pelaamista reilusti lautapelimäiseen suuntaan. Minua on jo vuosia kutkuttanut ajatus pelata Ville Vuorelan Mobsters-roolipeliä foorumilla. Mafiaimperiumin rakentamisesta ja sen ylläpitämisen ongelmista saisi helposti paljon sisältöä peliin. Tällaiseen strategiapeliin saisi varmasti paljon eväitä Twilight Imperiumista, Master of Orionista ja Diplomacysta.