Batman vs. Superman: Dawn of Justice -elokuva ehti ensi-iltaan sopivasti pääsiäiseksi. Teräsmies jatkaa aiemmasta elokuvasta tutulla Jeesus-allegorialla.
Näkökulman valinta
Batman vs. Superman (jatkossa BvS) kärsii samasta mammuttitaudista kuin Marvelin Avengers-elokuvat. Kun yhdessä elokuvassa pitäisi kuvata useita eri päähenkilöitä ja samaan aikaan kehitellä laajaa juonijatkumoa, kokonaisuus jää väistämättä pirstaleiseksi ja sen eri osat pinnallisiksi. Rytmitys ja tarinankuljetus ontuvat pahasti.
Asiaa ei auta se, että BvS on myös yhdistelmä moraalista ja teologista pohdintaa ja supersankarimättöä. Nämä erilliset osat eivät oikein nivelly saumattomaksi yhdeksi kokonaisuudeksi. Melkein tuntuu kuin kyseessä olisi kaksi eri elokuvaa, jotka vain esitetään peräjälkeen.
Koska BvS on elokuvana suurempi kuin mitä se pystyy pitämään koossa, tuntuu sopivalta lähestyä sitä analysoimalla vain yhtä ulottuvuutta. Valitsen Teräsmiehen Jeesus-viittaukset, koska kristittynä tämä aihe puhuttelee minua. Elokuvassa käydään avointa teologista keskustelua ja sen visuaalisessa kuvastossa on selkeitä viittauksia kristilliseen taiteeseen. Vien pohdintani kuitenkin näitä pidemmälle, joten tätä blogausta kannattaa lukea enemmänkin kuvauksena siitä, mitä BvS-elokuvasta saa irti kristillisellä tulkintakontekstilla kuin varsinaisena elokuvan objektiivisena analyysina.
Miksi Teräsmies pitää tappaa
BvS-elokuvassa näytetään julkista ja poliittista keskustelua, jossa pohditaan oikeaa suhtautumistapaa Teräsmieheen. Keskeisenä on ristiriita Teräsmiehen sankaritekojen ja hänen voimankäyttönsä sivullisvahinkojen (collateral damage) välillä. Tavalliset apua tarvitsevat kansalaiset suhtautuvat Teräsmieheen vapahtajana, mutta poliitikot haluaisivat hallita häntä.
Vastustus Teräsmiestä kohtaan henkilöityy ennen muuta Lex Luthoriin ja Batmaniin. Elokuvan Lex Luthor on sekopää, mutta käsitin hänen puheistaan toisaalta kateutta ja toisaalta pettymystä Teräsmiestä kohtaan. Lex lausuu perinteisen ”Miten Jumala voi olla hyvä ja kaikkivaltias, kun maailmassa on kuitenkin pahuutta” -dilemman. Hän näyttää myös kadehtivan Teräsmiehen voimaa ja kenties tämän kansansuosiotakin.
Kyse on pettymyksestä Jumalaan, kun Hän ei vastaakaan meidän odotuksiamme. Pettymys muuttuu nopeasti murhanhimoksi, kuten Raamatun evankeliumikertomukset Jeesuksen tuomiosta kuvaavat. Emme voi hallita Jumalaa ja saada Häntä tekemään mitä haluamme, joten kiellämme Hänet.
Batman puolestaan pelkää Teräsmiestä, koska tällä on niin paljon voimaa. Elokuvan Batman ei omien sanojensa mukaan usko, että Teräsmies pystyisi pysymään hyviksenä – maailma on yksinkertaisesti liian paha paikka. Alfred tosin heittää, että kyse voisi olla myös voimattomuuden kokemuksesta, eli että Batman ei siedä sitä, että joku olisi häntä mahtavampi olento. Batman tekee siis ennaltaehkäisevän iskun Teräsmiestä vastaan.
Kyse on pelosta ja hallinnanmenetyksestä. Emme uskalla luottaa siihen, että elämämme olisi jonkun toisen käsissä. Johanneksen evankeliumissa Pilatus tuomitsee Jeesuksen lopulta samankaltaisin perustein: ehkä Jeesus on syytön, mutta Hän on potentiaalisesti vaarallinen kapinallisjohtaja, joten parasta teloittaa Hänet varmuuden vuoksi.
Kiinnostavaa on, että BvS-elokuva ei yritä oikeuttaa Batmanin ajattelua. Hän itse myöntää olevansa rikollinen. Elokuva myös korostaa alituiseen hänen vanhempiensa ja Wayne Enterprises -firman työntekijöiden menetystä. Batman ei ole elokuvassa oikeamielisyyden perikuva, vaan rikkinäinen ja eksynyt, eli kristinuskon kielellä syntinen.
Kristilliseltä kannalta tulkittuna elokuva kuvaa allegorisesti, miten Jeesus ei kuole ihmiskunnan syntien vuoksi vaan niiden takia. Messiaan kuolema ei ole sovituksen hetki, vaan osoitus ihmiskunnan pahuudesta: me tuhoamme hyvän itsekeskeisen pettymyksemme ja väärän pelkomme vuoksi. Tätä teologista ajatusta seuraten varsinainen syntisten armahtaminen tapahtuu Kristuksen ylösnousemuksen yhteydessä, joka tosin jää BvS:ssa käsittelemättä.
Teräsmies: tosi ihminen, tosi jumala
Kristinuskon perustaviin oppeihin kuuluu ns. kaksiluonto-oppi, jonka mukaan Jeesus oli yhtä aikaa ihminen ja Jumala – ”erottamatta, sekoittamatta, muuttamatta ja jakamatta”, kuten vanha uskontunnustus asian ilmaisee. Tämän uskontotuuden syvyyksien luotaaminen ei ole helppoa, mutta se on olennaista, kun Jeesusta halutaan kuvata taiteessa. BvS-elokuvan Teräsmiestä voi tulkita tämän Jeesus-kuvan eräänä versiona ja käsittelytapana. (Teologi Esko Miettinen on tutkinut monia populaarikulttuurin hahmoja tähän tapaan Kristus-hahmoina; seuraan tässä hänen viitoittamallaan tiellä.)
Elokuvassa tehdään monin tavoin selväksi, että jumalan veroista voimaa Teräsmieheltä ei puutu. Kuten edellä esitin, tämä ylimaallinen voima on keskeinen syy Teräsmiehen vastustamiselle. Inhimillisyys tai ihmisyys puolestaan näkyy siinä, miten epävarma Teräsmies on itsestään. ”Ehkä hän on vain tyyppi, joka yrittää tehdä niin kuin on oikein”, Clark Kent luonnehtii Teräsmiestä.
Elokuvassa nähtävä pommi-isku on Teräsmiehen hahmonkehityksen kannalta olennainen tapahtuma. Teräsmies potee syyllisyyttä siitä, ettei pystynyt estämään räjähdystä. Näen kohtauksessa myös sen, miten maailman pahuus valkenee Terikselle: joku vastustaa häntä niin paljon, että on valmis järjestämään kymmenittäin viattomia ihmisuhreja vaativan terrori-iskun. Hänen pelkkä läsnäolonsa aiheuttaa sivullisiin kohdistuvia hirmutekoja.
Teräsmiehen usko itseensä horjuu, eikä hän tunne olevansa isänsä unelman toteuttaja. Hän vetäytyy erämaahan mietiskelemään, jossa näky (hänen isänsä henki) muistuttaa, että kaikki epäonnistuvat joskus. Niinpä Teräsmies palaa takasin pakomatkaltaan pelastamaan rakastettuaan ja elääkseen todeksi isänsä unelmaa – aivan kuten evankeliumien Jeesus palasi erämaasta toteuttaakseen Jumalan tahdon.
Jumalallisen Teräsmiehen inhimillinen heikkous näkyy haparointina ja epäröintinä. Hänen äitinsä toteaa, ettei Teriksellä ole mitään velvollisuutta ihmiskuntaa kohtaan. Hänen valintansa sitoutua ihmiskunnan suojelemiseen nousee näin vapaasta tahdosta. Tämä tehtävä johtaa hänet taisteluun, jossa voitto maksaa hänen henkensä. Elokuva päättyy viittaukseen ylösnousemuksesta ja täydentää näin Kristus-allegorian.
Mythopoeia 