Pelit

Skenekeskustelujen innottomuudesta

Olen itse niitä roolipeliharrastajia, jotka olivat keskustelemassa kotimaisilla verkkofoorumeilla suunnilleen vuosina 2005-2014 ja Roolipelaajien Suomi -Facebook-ryhmässä sen perustamisesta alkaen vuonna 2015. Nykyään Facebookin rinnalle ovat tulleet myös erinäiset roolipeliaiheiset Discord-palvelimet.

Pohdiskelen, miksi oma intoni osallistua keskusteluihin on tuntunut laskevan viime vuosina.

Foorumin kaipuuta

Voi olla, että aika kultaa muistoja, mutta keskustelualustojen muuttuminen tuntuisi tekevän keskusteluista aiempaa selvästi nopeatempoisia. Facebook ja Discord muistuttavat reaaliaikaista keskustelua. Niihin on joskus vaikea saada sanaansa väliin ja keskustelua käydään kiivaissa aalloissa; keskustelun jatkaminen aallonpohjassa on tyhjälle huoneelle puhumista. Toki foorumikeskustelutkin saattoivat edetä useammalla viestillä saman päivän aikana, mutta nykyään puhutaan kymmenistä uusista viesteistä päivässä. Pitkien foorumiviestien lukemiseen ja kirjoittamiseen meni yksinkertaisesti niin paljon aikaa, että keskustelu oli väistämättä hidastempoisempaa.

Keskustelualusta vaikuttaa myös siihen, miten helppoa pidempää keskustelua on seurata tai etsiä vanhemmista keskusteluista jotain olennaista. Kun Facebook ja Discord rakentavat keskustelulankansa (thread) pääasiassa peräkkäin (vaikka Discordissa voikin käyttää eri tekstikanavia ja FB:ssa alilankoja), on niissä helpompi livetä puhumaan jostakin aivan muusta aiheesta kuin mistä ketjun aloituksessa tai kanavan nimessä oli kyse. Keskusteluaihe voi siis vaihtua lennosta, aivan kuten tavanomaisessa kahvipöytäkeskustelussakin. Foorumikeskustelut olivat paljon vastustuskykyisempiä tätä vastaan ja usein niihin perustettiin kokonaan oma jutustelu-osionsa erotuksena asiapitoisemmista keskusteluista. Toinen keskustelun yhtenevyyttä luova tekijä on mahdollisuus lainata aiempaa kirjoittajaa: foorumeilla ja Discordissa tämä toiminto on olemassa, Facebookissa ei. Ilman täsmällisiä viittauksia viestien ja mielipiteiden kommentointi tuntuu sortuvan sinä-sanoit-enpäs-sanonut -kinasteluksi. Vanhojen keskusteluketjujen selaaminen on periaatteessa samanlaista sekä FB:ssa että foorumeilla, mutta foorumeilla se kävi nopeammin, koska siellä keskustelulangat oli tiivistetty pelkäksi otsikoksi. Hakutoiminto toimii Discordissa jonkin verran paremmin kuin FB:ssa, mutta vanhojen keskustelujen kaivaminen kummasta tahansa on melkoista myyräntyötä.

En voi edes varmistua muistojeni kultaistuimisen määrästä, kun kaikki vanhat foorumit ovat kadonneet verkosta. Kuva: Itechzo

Henkilökohtaisesti suurin tuskani liittyy keskustelutavan muuttumiseen. Kun kommunikointi on nopeatempoista, ei siinä jäädä miettimään perusteluita tai lukemaan muiden kirjoituksia, vaan tuutataan vain se oma mielipide viestiketjun jatkoksi. Toisten keskustelijoiden lyhyistä vastauksista tehdään pitkälle meneviä oletuksia, mikä edelleen hankaloittaa keskustelun käymistä. Foorumikeskusteluissa näkee enemmän dialogia, jossa osapuolet syventävät sekä omaa että toistensa ajattelua ja keskustelu etenee määrätietoisemmin. Vastausviestit ovat pidempiä, jolloin ajatuskin ehtii paremmin kirjoittamisen mukaan. Uskallan väittää, että foorumikeskusteluissa osapuolet oppivat enemmän ja ymmärrys laajeni, vaikka totta kai sielläkin sarvet kalahtelivat kipakasti yhteen.

Toki muutoksen suuruuteen vaikuttaa se, millä reippaudella teknologian muutokseen on lähtenyt mukaan. En itse aikoinani käyttänyt IRC-pikaviestimiä, en käytä Facebookia mihinkään muuhun kuin Roolipelaajien Suomi -ryhmän seuraamiseen, en lue Twitteriä eikä minulla ole älypuhelinta Whatsapp-sovelluksineen. Voi siis oikeutetusti väittää, että olen keskusteluteknologian osalta juuttunut 20 vuotta vanhaan ratkaisuun, joten tietenkin nykypäivän meno tuntuu vaikeaselkoiselta.

Omista puhinoistani huolimatta ei myöskään voida sanoa, että roolipelifoorumien ajan jääminen menneisyyteen olisi ollut kotimaiselle roolipeliskenelle pelkkää tappiota. Juuri siksi, että roolipelifoorumit mahdollistivat pitkäjänteisemmän ja syvällisemmän keskustelun, ne olivat myös sisäänpäinlämpiäviä paikkoja. Facebookin Roolipelaajien Suomi -ryhmässä on tällä hetkellä runsaat 4200 jäsentä, mikä on enemmän kuin millään kotimaisella roolipelikeskustelufoorumilla koskaan. Hiljattain aloitettuun keskusteluun ”Oudoimmat säännöt eri roolipeleissä” on osallistunut äkkipäätä laskemalla yli 60 henkilöä, millaista moniäänisyyttä kotimaisilla roolipelifoorumeilla tuskin koskaan näki. Roolipelifoorumit eivät myöskään sulkeutuneet siksi, että olisi ollut pakko, vaan siksi, ettei kukaan enää keskustellut niillä.

Aiheita puuttuu

Vaikka haluaisinkin sanoa, että foorumien lakastuminen tappoi kotimaiset roolipeliskenekeskustelut, todellisuudessa siihen vaikuttivat myös muut tekijät. 2000-luvun ensimmäisellä vuosikymmenellä skenessä tapahtui paljon: Arkkikivi rupesi maahantuomaan silloin uusilta ja erikoisilta vaikuttaneita indie-pelejä, kotimainen roolipelijulkaiseminen virkistyi ja Roolipelaaja-lehti ilmestyi vuosina 2006-2009. Nämä kaikki toivat skeneen paljon uusia keskustelun aiheita – etenkin sille saralle, jota itse aikoinaan seurasin.

Nykytilanteessa meillä ei ole samanlaisia vahvoja trendejä, jotka houkuttaisivat keskustelemaan. Indie-pelien maahantuonnissa oli manifestin julistamisen kaltaisia elementtejä, jotka eivät jättäneet väkeä kylmäksi. Nyt roolipelaamisen kenttä on avoinna joka suuntaan ja väki saa touhuta rauhassa omiaan. Kotimaisia roolipelituotteita julkaistaan edelleen, mutta niitä on tehty viimeisen 15 vuoden aikana niin paljon, että niihin on totuttu. Roolipelaaja-lehti on korvautunut Roolipelitiedotuksella ja Lokilla, jotka eivät näytä herättävän samanlaisia keskusteluhaluja kuin fyysinen roolipelilehti aikoinaan.

Puhuttavia keskustelunaiheita on kyllä ollut viime vuosinakin, mutta ne ovat pääasiassa inklusiivisuuteen liittyviä aiheita. Ne muuttuvat nopeasti moraaliseksi väännöksi, jossa väitellään enemmän siitä, mikä on hyväksyttävää tai toivottavaa kuin siitä, miten näitä asioita voitaisiin käytännössä toteuttaa. Ne elävät ikään kuin erillään roolipelaamisen käytänteistä ja siksi ne harvoin etenevät arvoväittelyä pidemmälle.

Freeform-pelaaminen olisi voinut muodostua (ja muodostuikin?) yhdeksi kotimaisen skenen 2010-luvun trendiksi, mutta jostain syystä en ainakaan itse muista nähneeni siitä runsaampaa keskustelua. Kuva: Cannibal Halfling Gaming

Liian luutunut?

Roolipeliskenen ja yleisen teknokulttuurisen kehityksen lisäksi muutoksia on tapahtunut myös omassa harrastuselämässäni. 2000-luvun alkuvuosina olin opiskelemassa Helsingissä ja sukelsin suinpäin roolipelaamisen monimuotoisuuden pariin. Nykyään toimin paikallisen pöytäpeliyhdistyksen aktiivina ja pyrin järjestämään roolipelimahdollisuuksia mahdollisimman monelle. Lisäksi olen havainnut usein päätyväni pohdiskelemaan roolipelifiktiossa ilmeneviä merkityksiä, mikä tyypillisesti johtaa tarina- ja henkilöhahmokeskeiseen pelaamiseen. Toisin kuin takavuosina, en nykyään aktiivisesti tutustu uusiin peleihin ja pelitapoihin. Minulla on esimerkiksi ollut tapana vuosittain pelata läpi Ropeconin skenaariokisan pikkupelejä, mutta sekin on viime aikoina jäänyt.

Tällaisista lähtökohdista skenekeskusteluihin osallistuminen voi olla jo lähtökohtaisesti hankalaa, koska kaikki näyttää jo valmiiksi selvältä. Jos uteliaisuus ei enää aja oppimaan muiden pelityyleistä, vaan omat puheenvuorot ovat jo ennalta tuttuja, niin eihän siinä oikein ole eväitä keskustelulle. Harrastukseni nykytilassa minulla ei yksinkertaisesti ole samanlaista tarvetta keskustelemiselle kanssaharrastajien kanssa kuin runsas vuosikymmen sitten: jos he tekevät eri juttua, ei kiinnosta ja jos he tekevät samaa juttua, niin sittenhän kaikki on jo selvää. Tälle on uskoakseni olemassa roolipelikulttuurinen termikin: skenejäärä.

Vaikka siis keskustelualusta toimisikin moitteettomasti ja käsillä olisi jokin uusi keskustelua herättävä roolipelitrendi, niin voi olla, että jäisin siitä huolimatta seurailemaan juttelua puolihuolimattomasti katsomosta käsin. Käytännössähän mikään ei estä minua liittymästä juuri nyt niille edelleen aktiivisille foorumeille (vaikka eivät suomenkielisiä olekaan) ja etsiväni sieltä jotain uutta roolipelaamisen suuntaa, johon syventyä. Vaikka mieluusti syyttelenkin maailmanmenoa ja muuttuneita aikoja, saattaa tärkein syy skenekeskusteluvaikeuksiini paljastua peiliin katsomalla. Ja sellaisessa tapauksessa on ehkä parempikin pysytellä etäämmällä keskustelupaikoista.

Yksi vastaus artikkeliiin “Skenekeskustelujen innottomuudesta

  1. Kyllähän keskustelupalsta olisi ihan kiva, mutta olen myös samaa mieltä siitä, että harvoinhan sitä tulee aloitettua sellaista keskustelua enää.

    Seurailen epäsäännöllisesti kahta palstaa tällä hetkellä:
    https://www.rollspel.nu/ ja https://fictioneers.net/forum . Pitäisi varmaan seurata usemmin, niin voisi oikeasti keskustellakin niissä, mutta on paljon luettavaa ja tehtävää ja vähän aikaa.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s