Määrämittaisen roolipelikampanjan edut

Olen jo pitkään pelannut roolipeliharrastuksessani yksinomaan määrämittaisia kampanjoita, eli kampanjan pelipäivät on sovittu etukäteen ennen kampanjan aloittamista. Tämä on tuonut pelaamiseen ryhdikkyyttä, mutta kaikkeen pelaamiseen määrämittainen kampanja ei tietenkään sovi.

Minua innoitti tämän blogitekstin kirjoittamiseen Ville Vuorelan blogaus, jossa hän itse kertoi suosivansa pitkää kampanjapeliä. Harmillisesti kyseinen blogaus ei ole enää luettavissa netissä.

Olosuhteiden ohjaamana

Muutin jokunen vuosi sitten Poriin, jossa hakeuduin mukaan paikallisen peliyhdistyksen toimintaan. Lautapeli-illat olivat jo ohjelmassa, joten kun tarjouduin vetämään roolipeli-iltoja, yhdistyksen väki suostui helposti. Porin pöytäpeliseuran pelipaikkana on toiminut nuorisotalo, jonka aukioloajat (ainakin aiemmin) seurasivat koulujen ja oppilaitosten lukuvuotta. Toisin sanoen, kun koululaiset ovat lomalla, ei pelaamaan päästä. Vuodenkierron kannalta tämä tarkoittaa, että pidempiä taukoja on vuodenvaihteessa ja kesällä. Niinpä vähitellen roolipeli-iltoihimme on syntynyt käytäntö syyskampanjasta ja kevätkampanjasta – joskus myös useammasta kampanjasta per kausi. Vetämieni määrämittaisten kampanjoiden pituus on siis ollut noin 10-15 pelikertaa. Jokaviikkoisella pelitahdilla se tarkoittaa 3-5 kuukautta.

Toinen syy määrämittaiselle kampanjalle on pyrkimys pitää avointen roolipeli-iltojen pelit lähestyttävinä. Oletan, että määrämittaiseen on helpompi lähteä mukaan, kun siihen voi suhtautua eräänlaisena projektina tai kurssina. Pelikertojen rajallisuus myös ehkäisee sitä, että kampanjan taustahistoria tai menneet tapahtumat eivät ehdi kasautua niin suureksi vyyhdiksi, etteikö sitä voisi ymmärtää vaikka hyppäisikin kampanjaan mukaan vasta puolivälistä. Pelaajien vaihtuvuus toteutuu samalla luonnollisemmin, kun peli-ilta ei klikkiydy samojen tyyppien kokoontumiseksi viikosta toiseen.

Vapaus aikatauluttamisesta

Tärkein ja suurin hyöty määrämittaisesta kampanjasta on aikatauluongelmien ratkaiseminen heti alkuunsa. Kun kaikki osallistujat tietävät, minä päivinä heidän pitäisi olla pelipöydässä seuraavien 3-4 kuukauden aikana, on heidän helpompi pohtia omia mahdollisuuksiaan sitoutua kampanjaan. Totta kai elämä yllättää meistä jokaisen ja aikataulut muuttuvat, mutta pidän tätä kuitenkin huomattavasti kätevämpänä vaihtoehtona kuin yritystä aikatauluttaa jokaista pelikertaa erikseen. Ja jos käy niin, että yhteisiä pelipäiviä ei löydykään, niin tämä huomataan jo kampanjan aloitusvaiheessa eikä vasta kampanjan ensimmäisellä neljänneksellä, jolloin kampanjan kaatuminen aikatauluongelmiin harmittaa enemmän.

Tämä toki edellyttää, että osallistujien pitäisi tietää oma kalenterinsa tulevien 3-4 kuukauden ajalta. Se ei välttämättä ole helppoa, jos esimerkiksi tekee vuorotöitä, jossa omat työajat paljastuvat vasta lähellä työpäiviä. Määrämittainen kampanjapelaaminen sopii parhaiten niille, joiden elämänrytmi on tasainen.

Mitä olen muilta harrastajilta kuullut ja verkkokeskusteluja seurannut, niin aikatauluongelmat ovat keskeinen syy kampanjoiden päättymiselle ja ylipäänsä pelaamisen vähäisyydelle. Kaikki ratkaisut, jotka auttavat aikatauluttamisen kanssa, ovat tärkeitä, koska muutoin ei päästä edes pelaamaan.

Päämäärää kohti

Kun pelikertojen määrä on rajallinen, myös läpikäytävän pelisisällön määrä on rajallinen. Tämä on ainakin omassa käytössäni tuonut pelaamiseen rytmiä ja ryhdikkyyttä. Yleensähän pelisisältöä on tarjolla enemmän kuin mitä luontevasti ehtisi käsitellä. Määrämittaisuus ohjaa kuorimaan kermat päältä eli keskittymään niihin maukkaimpiin osasiin. Kampanjan alkupuolella rönsyilylle voi olla enemmän tilaa, mutta lopun lähestyessä on aika vetää punaiset langat yhteen, jotta kampanjan päätös tuntuu hallitulta lopetukselta eikä äkilliseltä katkeamiselta. Voi olla, että jotain hyvääkin joudutaan ajanpuutteen vuoksi jättämään pois, mutta toisaalta jos karsintaan joutuva on hyvää pelisisältöä, täytyi pelipöytään jäädä vain erinomaista pelisisältöä.

Tämä ei tarkoita, että pelissä pitäisi olla jonkinlainen juonellinen tarinakaari, jossa kliimaksi pitää saavuttaa viimeisimmillä pelikerroilla (kenties toiseksi viimeisellä, jotta viimeinen jää epilogiin ja jälkilöylyyn tai sitten viimeisellä, jotta kampanja loppuu dramaattisimpaan kohtaan). Pikemmin kyse on siitä, että kun pelikertojen määrä tiedetään ennalta, voidaan porukalla miettiä, mitä kampanjassa halutaan vielä käsitellä. Kampanjan alussa määritetyt tavoitteet ja pelaajien toiveet on tällaisessa yhteydessä helppo ottaa eräänlaiseksi tarkistuslistaksi, jotka ainakin pitäisi saada vietyä läpi ennen pelikertojen loppumista. Ehkä hahmo on seikkailemisen sivussa kamppaillut oman identiteettinsä kanssa tai joku pelaaja on toivonut pääsevänsä pelaamaan näyttävän supersankaritaistelun. Nämä voidaan nostaa esille ja huolehtia niiden toteutumisesta pelipöydässä, vaikka kampanjan pääaihe ei kulkisikaan mitään tarinallista loppua kohti.

Monipuolisempaa pelaamista

Kolmas hyvä puoli määrämittaisissa kampanjoissa on, että saman pelin kanssa ei jatketa iänkaiken, vaan vuoden aikana ehtii pelaamaan useampaa peliä. Tämän seikan arvo riippuu toki siitä, haluaako ylipäänsä pelata paljon erilaisia roolipelejä. Itselleni erilaisiin roolipeleihin tutustuminen ja erilaisten tarinoiden luominen roolipelaamalla ovat tärkeä osa harrastustapaani.

Määrämittaisessa kampanjassa useimmat sääntöjärjestelmät, pelimaailmat ja pelitavat pääsevät oikeuksiinsa. Pidempikestoiset järjestelmän puolet (esimerkiksi mekaaninen hahmonkehitys) eivät näy kertapelissä, mutta ehtivät kyllä avautua runsaan kymmenen pelikerran aikana. Säännötkin ehtii oppia siinä määrin, ettei sääntökirjaa tarvitse selata jatkuvasti, vaan voi keskittyä siihen varsinaiseen pelaamiseen. Pelikertojen rajallisuus rohkaisee siihen, että jos sääntöjärjestelmässä on jokin erityisen kiinnostava osa (vaikkapa tukikohdan rakentaminen), se tuodaan aktiivisesti osaksi pelaamista eikä jäädä toiveilemaan josko se jotenkin sattuman kautta tulisi osaksi kampanjaa.

Määrämittaisen kampanjan sopimattomuudet

Määrämittaisessa kampanjassa on monet etunsa, mutta ei se kaikkeen pelaamiseen sovi. Monet roolipelaamisen muodot edellyttävät nimenomaan pitkää kampanjaa päästäkseen todella oikeuksiinsa. Esimerkiksi Dungeons & Dragons -roolipelin tasonnousut ja niistä syntyvä pelitavan muutos eivät toteudu 10-15 pelikerran aikana. Tarinallisesti pitkät kampanjat, kuten vaikkapa The Great Pendragon -sukupolvikampanja, ei liioin mahdu lyhyehköön määrämittaiseen kampanjaan. Myös pelaajat saattavat kokea, että he pääsevät hahmonsa nahkoihin kunnolla vasta pitkissä kampanjoissa, joissa on aikaa käydä läpi erilaisia kokemuksia ja miettiä, miten ne vähitellen muuttavat hahmoa.

Toki teoriassa olisi mahdollista pidentää määrämittaista kampanjaa esimerkiksi sopimalla 50 tai 100 pelikertaa ennen aloittamista tai pelata pitkää kampanjaa määrämittaisesti sovituissa pätkissä. Tällöin ei kuitenkaan saada määrämittaisen kampanjapelaamisen vahvuuksia, joihin kuuluu mm. tietoisuus lopun läheisyydestä ja siitä aiheutuva pelisisällön valikointi.

Määrämittaisten kampanjoiden pelaaminen voi olla raskasta pelinjohtajalle, jos tarkoitus on vaihtaa pelattavaa peliä jokaisen kampanjan päätteeksi. Uuden sääntökirjan opiskeleminen ja kampanjavalmistelujen tekeminen vievät aikaa. Usein helpommalla pääsee, jos jatkaa jo tutuksi käyneen pelin ja vanhan kampanjan parissa. Toki tämä ongelma riippuu laajemmin pelijärjestelyistä. Tilanne on erilainen, jos useimmat peliporukan jäsenistä vetävät vuorollaan määrämittaisen kampanjan kuin jos saman pelinjohtajan odotetaan vetävän määrämittaisia kampanjoita peräperää ilman, että välissä on riittävää taukoa uuden kampanjan valmistelemiseen.

Kolmas haaste, joka koskee enemmän omaa peliharrastukseni tilaa kuin määrämittaisia kampanjoita sinänsä, on peliporukan taaja vaihtuminen.Kuten aiemmin totesin, tämä estää klikkytymistä, mutta sillä on hintansa. Roolipelaaminen on luonteeltaan vahvasti yhteistyöhön nojaavaa, joten ryhmädynamiikka ja taito rakentaa pelaamista toisten osallistujien luovan panoksen varaan ovat ratkaisevassa asemassa pelaamisen sujuvuuden kannalta. 10-12 pelikertaa on juuri ja juuri riittävästi aikaa peliporukan tiimiytymiselle, mutta tästä saavutuksesta ei päästä nauttimaan, jos hetikohta aloitetaan uusi määrämittainen kampanja eri pelaajakokoonpanolla. Vaikka erilaisissa peliporukoissa pelaaminen on virkistävää ja tekee hyvää harrastukselle, on tiimin kehittäminen ja taitotason nostaminen vaikeaa, jos tiimi vaihtuu liian usein.

Advertisement