Ihmisenkokoista tarinankerrontaa eri medioissa
Tarinoiden ja teologian liitosta.
Kirjoitin aiemmin siitä, miten yksi avain kristilliseen roolipelaamiseen on käyttää pelissä kristittyjä hahmoja. Kokeilin tätä ja tulokset näyttivät oikein hyviltä. Kristillinen pelaaminen onnistuu, kun siinä käsitellään kristittyjen hahmojen uskoa.
Jatka lukemista ”Kristinuskon käsittelemistä roolipelaamisen keinoin”
Olen aiemmin kamppaillut sen kanssa, miten voisin käsitellä kristillistä uskoani roolipeleissä. Kirjoitin aiemmin siitä, miten eräs hyvä keino voisi olla pelata uskovaisia hahmoja. Tällöin uskonkysymysten käsittely virtaisi peliin automaattisesti. Yllättäen huomasin pääseväni paljon pidemmälle kääntämällä koko asetelman ympäri ja pelaamalla antikristusta.
Sain ystävältäni syntymäpäivälahjaksi Juhana Torkin teoksen Tarinan valta, jossa kirjailija hahmottaa tarinoiden merkitystä nyky-yhteiskunnassa. Se sai minut pohtimaan faktan ja fiktion asemaa tarinassa laajemminkin. Luulen, että tarinoitsija saa valehdella vain myöntäessään sen.
Melkein viisi vuotta on ehtinyt kulua siitä, kun blogasin ensimmäisen kerran kristinuskosta ja roolipelaamisesta. Sarjan edellisestäkin osasta on jo pari vuotta. Aihe itsessään ei kuitenkaan ole jättänyt minua rauhaan.
Kirjoitin aikaisemmin Pat Pullingin kirjasta (osa 1), sitten Rebecca Brownin teoksesta (osa 2) ja lopulta eri roolipelien mekaanisista tavoista käsitellä uskoa (osa 3). Tässä sarjan päättävässä neljännessä osassa käyn läpi omia pelikokemuksiani kristillisen roolipelaamisen saralla.
Jatka lukemista ”Kristinusko ja roolipelit, osa 4/4: Käytännön pelaaminen”
Mikä on taiteen sija kristityn elämässä? Ovatko taiteet vain takaovi, josta maailmallisuus hiipii sisään? Pitäisikö kristityn kiinnittää katseensa yksinomaan ”uskonnollisiin asioihin”?
Näin lukee Francis Schaefferin Taide ja Raamattu (Perussanoma, 2013) –teoksen ensilehdellä. Odottaa sopii, että kirja vastaisi asettamiinsa kysymyksiin.
Mythopoeia 