You are currently browsing the tag archive for the ‘tarinankerrontapelit’ tag.
Pelasin viime vuoden lopulla yhdeksän pelikerran mittaisen kampanjan Tšernobyl, rakastettuni -peliä (ks. pelin kotisivu). Se oli muistaakseni ensimmäinen kerta, kun pelinjohdin kampanjan ilman perinteisiä roolipelien sääntöjä. Se herätti muutamia ajatuksia siitä, miksi tapaan mieluummin käyttää sääntöjä.
Kirjoitin keväällä 2009 blogiini historiikkia 15-vuoden mittaisesta roolipeliharrastamisestani. Kävin läpi harrastuksen aloittamisen 10-vuotiaana ala-asteella ja sitä seuraavat koulu- ja opiskeluvuodet kaikkine käänteineen. Seuraavan vuoden lopulla eli 2010 kirjoitin kuluneen vuoden pelaamisestani ja pohdiskelin, miten kuvio muuttuu, kun siirryn opiskelusta työelämään.
Nyt, vuoden 2014 lopulla, olen ollut työelämässä kolmisen vuotta. Lienee sopiva hetki kirjoittaa jatkoa harrastushistoriaani. Päätän historiikin jatko-osan kuluneen vuoden pelaamisen tarkempaan läpikäymiseen.
Roolipelaamiseni on jo pitkään nojannut perusteellisen etukäteissuunnittelun sijaan improvisoimiseen. Lueskelin tässä hiljattain Keith Johnstonen opaskirjan Impro: improvisoinnista iloa elämään ja esiintymiseen (suom. 1996) ja osallistuin viikonlopun mittaiseen fyysisen teatterin keinoja käyttäneeseen hahmotyöpajaan. Näillä eväillä tuumin, että voisin sanoa muutaman saman improvisaatiosta osana yhteistä tarinankerrontaa ja etenkin osana roolipelaamista.
Pelasin tuossa pari päivää sitten Eeron kanssa netin yli Ron Edwardsin suunnittelemaa S/lay with Me -roolipeliä (2009). Se muistuttaa suuresti vapaata tarinankerrontaa, mutta poikkeaa tästä parissa keskeisessä yksityiskohdassa. Ohessa pohdintojani tarinankerronnasta ja täysimittainen peliraportti.
Olen tänä keväänä pelannut useamman kerran erilaisia tarinapelejä. Ajatukseni oli näin houkutella uusia tyyppejä pelipöytään ja toisaalta treenailla vapaan tarinankerronnan keinoja. En voi väittää, että kokeiluni olisi ollut täysi menestys, mutta kokemuksestahan ne taidot kehittyvät.
Viimeisimmät kommentit