Etsiskelin kirjastosta jotain kotimaista kirjallisuuden klassikkoa (päädyin viimein Huovisen Havukka-ahon ajattelijaan), kun silmiini sattui Harri Sirolan romaani Jeesus Enkelinpoika Nasaretilainen (Gummerus, 2001). Jeesus-elokuvia tutkineena en tietenkään voinut jättää kotimaista Jeesus-tulkintaa lukematta.
Nuori Jeesus
Romaani käsittelee historian Jeesusta historiallisissa puitteissa, mutta keskittyy pitkälti muihin asioihin kuin evankeliumikertomukset. Suurin osa romaanista kuvaa Jeesuksen lapsuutta ja nuoruutta, joten Sirola liikkuu oman mielikuvituksensa varassa. Mukana on historialliselta näyttäviä yksityiskohtia, kuten huomio Jeesuksen lukutaidosta tai isäsuhteesta, mutta myös hämmentävän anakronistisia piirteitä, kuten Maria Magdaleenan nykynaiselle ominainen häpeilemätön ja itsetietoinen seksuaalisuus.
Kun suurin osa aineistosta tulee kirjailijan omasta päästä, ei mukana ole Jeesus-tulkinnoille tavanomaista evankeliumikertomusten elementtien tulkintaa. Nuoruusvuosinaan, joihin kuuluu huolellisesti kuvattu seksuaalinen herääminen, Jeesus muistuttaakin enemmän nykyaikaista konservatiivia, joka potee synnintuntoa omasta ruumiistaan. Kun mukaan ilmantuu evankeliumien tarinaelementtejä, ne on poikkeuksetta tulkittu inhimillisten selitysten kautta. Jeesuksen isä on naapurissa asuva runoilija Gabriel ja parannusihmeet ovat palestiinalaisille kalastajille tuntematonta egyptiläistä lääketiedettä. Ihmisten messiaskäsitykset ovat siten pelkkää väärinkäsitystä ja malttamattoman toiveikkuuden aiheuttamaa harhaa.
Mysteeri nimeltä Jeesus
Tarttuessani kirjaan en tuntenyt kirjailijaa entuudestaan, enkä sittemminkään ole tutustunut hänen muuhun tuotantoonsa. Vertaankin sitä tässä blogauksessani Jeesus-elokuvien tulkintoihin, mikä ei tehne täyttä oikeutta Sirolan teokselle. Jeesus on kuitenkin kulttuurihistoriallisesti niin ladattu hahmo, että siitä kirjoittaessaan tällaiselta vertailulta tuskin voi välttyä.
Tässä vertailussa Jeesus Enkelinpoika Nasaretilainen ei esiinny edukseen. Jeesus-tulkinnoilta voi hyvällä syyllä edellyttää tiettyä näkemystä Jeesuksesta, mutta sellaista tästä teoksesta ei oikein löydy. Kun Jeesus esitetään tavallisena (tai hieman anakronistisena) ajanlaskun alun palestiinalaisena, niin myytti jää käsittelemättä. Teos ei yksinkertaisesti sano mitään Jeesuksesta, ellei sitten oteta huomioon juuri tätä ideaa Jeesuksen tavallisesta ihmisyydestä. Tässä suhteessa on kuitenkin tehty huomattavasti kiinnostavampiakin teoksia, kuten Martin Scorsesen ohjaama elokuva Kristuksen viimeiset kiusaukset (1988). Romaanin päähenkilön nimeksi voisi vaihtaa Selumielin, Mattanin tai Paavon ilman että itse asia vaihtuisi miksikään.
Sirolan Jeesus jää inhimillisyydestään huolimatta myös hieman vieraaksi. Nasaretilaista tuntuu vaivaavan jonkin perustavanlaatuinen levottomuus, joka saa hänet toisaalta perustamaan perheen Marian kanssa ja toisaalta katoamaan Egyptiin lääkärinoppiin vuosikausiksi. Toisaalta hän haluaa olla perheellinen, mutta toisaalta haaveet ovat aivan toisella suunnalla. Rohkeutta kuitenkin puuttuu seurata näitä haaveita täysipainoisesti (toisin kuin klassisella Jeesuksella).
Tässä Jeesuksen kärvistelyssä hänen lähellään olevat naiset piirtyvät huomattavan voimakastahtoisina. Äiti Maria hakee epäröimättä seksuaalista tyydystään naapurista ja Magdalan Maria on keskeisenä tekijänä kutsumassa Jeesusta pois lapsuudenkodista. Ilman naisten tukea Sirolan Jeesus jäisi luultavammin peräkammarinpojaksi. Toisaalta naisillakin on heikkoutensa. Magdalan Maria ottaa Jeesuksen luokseen yhä uudelleen, vaikka hylkäämiset ja omille teille lähtemiset toistuvat useampaankin kertaan. Rakkaus Jeesusta kohtaan sekoittaa Marian muuten selväjärkisen pään.
Naisten merkitystä Jeesukselle olisi kuitenkin voinut tulkita kiinnostavamminkin. Kevin Connorin ohjaama tv-elokuva Mary, Mother of Jesus (1999) kuvaa äiti Marian keskeisenä vaikuttajana Jeesuksen elämään. Jeesuksen vertaukset ovat äidin kertomia iltasatuja ja monet käytöstavat ovat äidiltä opittuja (kuten aviorikoksen tehneen naisen puolustaminen kivittäjiä vastaan). Elokuvassa Maria on myös paras opetuslapsi, eli se, joka ymmärtää mitä Jeesus opetuksellaan tarkoittaa ja miksi Hän toimii niin kuin toimii.
Eräs haihattelija
Jeesus Enkelinpoika Nasaretilainen ei siis oikein pärjää vertailussa muiden Jeesus-tulkintojen kanssa. Tuntuukin, että Sirola on itse asiassa halunnut kertoa jostain ihan muusta, mutta on sitten sattunut valitsemaan henkilöhahmokseen Jeesuksen. Tiina Raatikainen selittää asiaa kirja-arviossaan hyvin: romaani ei kerro niinkään historiallisesta (tai myyttisestä) Jeesuksesta, vaan heikoista taivaanrannanmaalari-miehistä ja heidän naisistaan, jotka joutuvat kantamaan vastuun haihattelijoiden teoista.
Mythopoeia 