Olen tänä kesänä pelannut 1980-luvun Dungeons & Dragons -pelin säännöillä toimivaa kampanjaa. Menestyminen on tavoitteena, mutta onko se pelaajan vai hahmon tavoite? Ja onko sillä merkitystä pelaamisen kannalta? Pohdin asiaa Big Model -roolipeliteoriasta poimittujen käsitteiden avulla. Luvassa on siis roolipeliteoriaa.
Kategoria: Pelit
Yhteinen tarinankerronta onnistuu parhaiten roolipelien avulla.
Skenekeskustelujen innottomuudesta
Olen itse niitä roolipeliharrastajia, jotka olivat keskustelemassa kotimaisilla verkkofoorumeilla suunnilleen vuosina 2005-2014 ja Roolipelaajien Suomi -Facebook-ryhmässä sen perustamisesta alkaen vuonna 2015. Nykyään Facebookin rinnalle ovat tulleet myös erinäiset roolipeliaiheiset Discord-palvelimet.
Pohdiskelen, miksi oma intoni osallistua keskusteluihin on tuntunut laskevan viime vuosina.
Voiko pelissä tehdä syntiä?
Pastori Markus Syrjätie julkaisi Perusta-lehdessä (4/2018) artikkelin Voiko digitaalisessa pelissä tehdä syntiä, jossa hän pohdiskeli kristillisen etiikan ja digitaalisten pelien kohtaamispisteitä. Lopputulos on juuri se, mitä voisi odottaakin.
Kuvailu roolipeleissä
Pelitilanteiden ja -tapahtumien kuvailemista pidetään usein tärkeänä osana roolipelaamista. Olen pitänyt itseäni kehnona kuvailijana ja yrittänyt tulla paremmaksi. Tajusin kuitenkin hiljattain, että kuvailun asema roolipelaamisessa riippuu siitä, millaisesta pelityylistä on kyse.
Kauhuetsivän kokemukset
Call of Cthulhu on eräs roolipelien klassikoita, joka on Dungeons & Dragons -roolipelin tapaan säilyttänyt suosionsa halki vuosikymmenten. Mielenkiintoista on, että itse koen Call of Cthulhu -pelin olevan eräs vaikeimmista roolipeleistä. Kerron seuraavassa kokemuksistani pelin, tai tarkemmin sanottuna, kauhumysteerigenren parissa.
