Kristilliset roolipelit Ropeconissa

Olen vuosien varrella blogannut kristillisestä roolipelaamisesta, joten prosessin luonteva välitilinpäätös oli luennoida aiheesta myös Ropeconissa. Esitelmä pidettiin 29.7.2017 ja se taltioitiin, mutta ainakaan tällä hetkellä sitä ei näytä olevan Ropecon ry:n Youtube-kanavalla. Niinpä käyn tässä blogauksessa samat asiat läpi, joskin painotan asioita hieman eri tavalla.

Mainokset

Noppien merkityksestä roolipeleissä

Pelasin viime vuoden lopulla yhdeksän pelikerran mittaisen kampanjan Tšernobyl, rakastettuni -peliä (ks. pelin kotisivu). Se oli muistaakseni ensimmäinen kerta, kun pelinjohdin kampanjan ilman perinteisiä roolipelien sääntöjä. Se herätti muutamia ajatuksia siitä, miksi tapaan mieluummin käyttää sääntöjä.

Epäonnistunut roolipelikampanja

Olen viime vuosien aikana roolipelannut paljon, mutta hetkeen en ole yrittänyt mitään näin vaikeaa kampanjaa – ja epäonnistunut näin perusteellisesti.

Tältä hahmoimmersio tuntuu

Pelasin pari viikkoa sitten Jyväskylässä järjestetyssä Valocon-roolipelitapahtumassa Tuukka Tenhusen vetämän skenaarion Lihakone. Sen jälkeen ymmärsin, mitä toiset roolipeliharrastajat tarkoittavat ”hahmoimmersiolla” eli pelihahmoon eläytymisellä.

Peliväkivallan vaikutuksista

Lueskelin tässä pari kirjaa, jotka käsittelivät videopeliväkivallan vaikutusta pelaajiin (Atte Oksasen & Sari Näreen Lapset pelissä ja Graig Andersonin Kuvista teoiksi). Rupesin niiden jälkeen miettimään, miten tämä asia pitäisi huomioida roolipelien kannalta.