You are currently browsing the category archive for the ‘Pelit’ category.
Pelasin viime vuoden lopulla yhdeksän pelikerran mittaisen kampanjan Tšernobyl, rakastettuni -peliä (ks. pelin kotisivu). Se oli muistaakseni ensimmäinen kerta, kun pelinjohdin kampanjan ilman perinteisiä roolipelien sääntöjä. Se herätti muutamia ajatuksia siitä, miksi tapaan mieluummin käyttää sääntöjä.
Olen viime vuosien aikana roolipelannut paljon, mutta hetkeen en ole yrittänyt mitään näin vaikeaa kampanjaa – ja epäonnistunut näin perusteellisesti.
Pelasin pari viikkoa sitten Jyväskylässä järjestetyssä Valocon-roolipelitapahtumassa Tuukka Tenhusen vetämän skenaarion Lihakone. Sen jälkeen ymmärsin, mitä toiset roolipeliharrastajat tarkoittavat ”hahmoimmersiolla” eli pelihahmoon eläytymisellä.
Lueskelin tässä pari kirjaa, jotka käsittelivät videopeliväkivallan vaikutusta pelaajiin (Atte Oksasen & Sari Näreen Lapset pelissä ja Graig Andersonin Kuvista teoiksi). Rupesin niiden jälkeen miettimään, miten tämä asia pitäisi huomioida roolipelien kannalta.
Rooliskenessä on viime aikoina linkitetty paljon Ylen Elävän arkiston pätkää vuoden 1997 Lauantaivekkarista. Siinä toimittaja Susanne Päivärinta, Larppaaja-lehden päätoimittaja Esko Vesala ja huolestunut äiti Anna Lintunen keskustelevat roolipelaamisen vaaroista.
Tapaus osoittaa havainnollisesti, miten kommunikaatio osapuolten välillä ei onnistu. Kukaan ei tunnu ymmärtävän, mitä toiset yrittävät sanoa.
Viimeisimmät kommentit