Vaikka luin Juhani Ahon Rautatien jo yli puoli vuotta sitten, ehdin vasta nyt kirjoittaa siitä muutaman sanasen. Teos piirtää mielenkiintoisen kuvan suomalaisesta mielenmaisemasta, jossa tyhmyydellä ei ole sijaa.
Mainokset
Olen vuosien varrella blogannut kristillisestä roolipelaamisesta, joten prosessin luonteva välitilinpäätös oli luennoida aiheesta myös Ropeconissa. Esitelmä pidettiin 29.7.2017 ja se taltioitiin, mutta ainakaan tällä hetkellä sitä ei näytä olevan Ropecon ry:n Youtube-kanavalla. Niinpä käyn tässä blogauksessa samat asiat läpi, joskin painotan asioita hieman eri tavalla.
Pelasin viime vuoden lopulla yhdeksän pelikerran mittaisen kampanjan Tšernobyl, rakastettuni -peliä (ks. pelin kotisivu). Se oli muistaakseni ensimmäinen kerta, kun pelinjohdin kampanjan ilman perinteisiä roolipelien sääntöjä. Se herätti muutamia ajatuksia siitä, miksi tapaan mieluummin käyttää sääntöjä.
Sain kuin sainkin Väinö Linnan Tuntemattoman sotilaan luettua ennen itsenäisyyspäivää, jotta saatoin sitten katsoa elokuvan kirja tuoreessa muistissa. Pohdiskelen molempia kansallisen kulttuurin vaikuttajina.
Kirjoitin viime vuoden alussa suurimpia painosmääriä saaneista kotimaisten kirjojen listasta. Sen jälkeen olen saanut käsiteltyä Runebergin Vänrikki Stoolin tarinat ja nyt vuorossa on Seitsemän veljestä.
Viimeisimmät kommentit