Pelasin viime vuoden lopulla yhdeksän pelikerran mittaisen kampanjan Tšernobyl, rakastettuni -peliä (ks. pelin kotisivu). Se oli muistaakseni ensimmäinen kerta, kun pelinjohdin kampanjan ilman perinteisiä roolipelien sääntöjä. Se herätti muutamia ajatuksia siitä, miksi tapaan mieluummin käyttää sääntöjä.
Sain kuin sainkin Väinö Linnan Tuntemattoman sotilaan luettua ennen itsenäisyyspäivää, jotta saatoin sitten katsoa elokuvan kirja tuoreessa muistissa. Pohdiskelen molempia kansallisen kulttuurin vaikuttajina.
Kirjoitin viime vuoden alussa suurimpia painosmääriä saaneista kotimaisten kirjojen listasta. Sen jälkeen olen saanut käsiteltyä Runebergin Vänrikki Stoolin tarinat ja nyt vuorossa on Seitsemän veljestä.
Lueskelin tässä keväällä kolme kirjaa, jotka käsittelivät Raamatun naishahmoja. Kunkin kirjan lähestyi aihettaan eri tavalla, mutta vain yksi niistä tuntui varsinaisesti toimivalta.
Olen viime vuosien aikana roolipelannut paljon, mutta hetkeen en ole yrittänyt mitään näin vaikeaa kampanjaa – ja epäonnistunut näin perusteellisesti.
Viimeisimmät kommentit