Taas on se aika vuodesta, kun rupean kitisemään tietokonepelien huonoudesta. Lopputulema ei ole aiemmista blogauksistani isosti muuttunut, mitä nyt tällä kertaa karvastelen Fallout 3:n parissa.
Taide ja kristinusko ovat molemmat itselleni läheisiä asioita, joten luonnollisesti olen suuresti kiinnostunut niiden välisestä liitosta. Kävin eilen katsomassa Seinäjoella Kristillisen teatteriyhdistyksen esityksen Isä Camillo ja Peppone (käsikirjoitus Giovanni Guareschi) (wikipediasivu Don Camillo -sarjasta) ja tänään kotiteatterissa oli vuorossa elokuva Time Changers (käsikirjoitus & ohjaus Rich Christiano). Molemmat taideteokset käsittelevät kristinuskoa, mutta hyvin eri tavoin.
Pelasin tuossa kesällä pitkähkön Gamma World –kampanjan. Uusin laitos pyörii Dungeons & Dragonsin 4. laitoksen virtaviivaistetuilla säännöillä. Sittemmin olen pelaillut parikymmentä tuntia Dragon Age: Origins –tietokonepeliä. Kyse on olennaisesti samasta pelistä.
Kävin sen verran kääntymässä tämän vuoden Rakkautta & Anarkiaa -elokuvafestivaaleilla, että ehdin katsastaa Studio Ghiblin uusimman animaation. Kätkijät kertoo pienistä ihmisistä ja kuolemisesta.
Kävin tuossa heinäkuussa häämatkalla Unkarissa, enkä tietenkään malttanut olla urkkimatta tietoja sikäläisen roolipeliskenen tilasta. Parhaana apunani minulla oli tässä netti, josta selvittelin ropekauppojen sijaintia, unkarilaisia roolipelejä sekä paikallisen roolipeliskenen historiaa.
Tutkimuksessani kävi ilmi, että unkarilaisen ja suomalaisen roolipeliskenen historiassa on huomattavia yhtäläisyyksiä. On vaikea olla päättelemästä tältä pohjalta jonkinlaisia yleiseurooppalaisia ropehistorian suuntaviivoja. Enkä tietenkään malta olla tekemättä johtopäätöksiä myös kotimaisen skenen tulevaisuuden suhteen.
Viimeisimmät kommentit