Kirjoitin edellisessä viestissäni pelinjohtajan sosiaalisesta perustehtävästä ryhmänohjaajana ja yhteisen tarinankerronnan tukijana. Tässä viestissä jatkan siitä, millaisia perustyökaluja pelinjohtajalla on käytössään. Tärkein näistä on tietysti peliasetelman- eli skenaarionsuunnittelu.

Read the rest of this entry »

Olen syksyn mittaan saanut ilokseni olla pelaamassa miltei täysin roolipelaamista tuntemattomien ihmisten kanssa (lue peliraportti täältä). On ollut mukava näyttää kavereille, miten hienosta harrastuksesta on kyse ja nähdä, miten he ymmärtävät mistä on kyse ja tykästyvät siihen. Päätin ottaa jopa sellaisen riskin, että luonnollisen pelinjohtajan roolin omaksumisen sijasta asetunkin pelaajan paikalle. Näin voin olla paikalla opettamassa myös pelinjohtamistaitoja.

Tässä työskentelyssä olen joutunut pohtimaan pelinjohtamisen perustaitoja. Päätin sitten, että samahan se on kirjoittaa niistä tännekin. Roolipelaamisen perusteista ei ole tarjolla turhan paljon tekstejä ja toisaalta pelinjohtaminen eroaa mielenkiintoisilla tavoilla teatterin ohjaamisesta tai kaunokirjallisuuden kirjoittamisesta.

Read the rest of this entry »

Kansallisteatterin Viidakkokirja on omituinen sekoitus Rudyard Kiplingin alkuperäisteosta, ajankohtaistamista ja 1990-luvun Disneyn animaatiota.

Read the rest of this entry »

“Vanhempien tulisi ymmärtää roolipelien kiistanalainen luonne ja tehdä ostopäätöksensä vasta ymmärrettyään selkeästi, mistä pelissä on kysymys. Useimmat tapaamani roolipelejä kannattavat vanhemmat eivät ole ymmärtäneet pelin dynamiikkaa ja hahmoja lainkaan, eivätkä he edes kunnolla tiedä, mitä roolipelit ovat”, kirjoittaa Pat Pulling.

Olen ollut tunnustava kristitty käytännössä koko ikäni. Miltei puolet elämästäni olen myös harrastanut roolipelaamista. Niinpä ei liene yllättävää, että näiden kahden yhteydet kiinnostavat minua suuresti. Tässä blogikirjoitusten sarjan ensimmäisessä osassa olen Patricia “BADD” Pullingin Noidankehässä (1993) -kirjan äärellä.

Read the rest of this entry »

Helsingin yliopiston teologisessa tiedekunnassa raamatuntutkimuksen polttopisteenä on historia, se mitä “todella tapahtui”. Tämä ei ole klassinen tapa tulkita Raamattua, mutta on akatemian vaikutuksesta siirtynyt kirkkoonkin. Sille on kuitenkin olemassa vaihtoehto.

Read the rest of this entry »