Jatkan edelleen vanhan aiheen pyörittämistä, eli video- ja roolipelien suhteen vatvomista tarinankerronnan kannalta. Teesini on pitkälti sama kuin ennenkin (ks. Roolipelaamisen syvin olemus ja Digipelien siedettävästä paremmuudesta), vain sanat ovat muuttuneet. Ehkä tällä kertaa onnistun kuitenkin pukemaan ajatukseni paremmin sanoiksi, kun lähestyn asiaa videopelien puolelta. Olen nimittäin viime aikoina ehkä sortunut hakemaan roolipeleiltä videopelimäisiä kokemuksia, kun kirjoitin luolakomppauksen hienoudesta.
Pitkään olen hävennyt roolipelaamisen ja fantasian läheistä suhdetta. Nyt osaan jo hyväksyä sen ja kenties jopa vaatia sitä.
Vihdoinkin sain käsiini kirjan, jota taannoinen englanninopettajani siteerasi minua vastaan (ks. blogaukseni roolipeliharrastushistoriastani). Rebecca Brownin teosta Jeesus Kristus vapautti vangitut (Elämän tie, 1999, 2. painos) lukiessani pahimmatkin pelkoni osoittautuivat tosiksi.
Olen graduani varten katsonut yli 25 tuntia Jeesus-elokuvia. Annan seuraavassa niistä lyhyet luonnehdinnat.
Olen edennyt opinnoissani sellaiseen vaiheeseen, että on aika ruveta keittelemään kasaan lopputyötäni eli pro gradu -tutkimusta. Olen osallisena eksegetiikan tutkielmaseminaarissa, jonka aiheena on osallisuus ja syrjäytyminen Raamatussa. Oma kiinnostukseni keskittyy tällaisessa temaattisessa kentässä erityisesti opetukseen rikkaudesta tai rikkaille suunnattuun opetukseen. Kyse on pitkälti samaistumisesta; koen olevani varakas, korkeasti koulutettu henkilö, joka ei tarvitse lohdutusta taloudellisen ahdingon keskellä. Toisaalta minua kiinnostaa suuresti kertomuksellisuus, kuten tämän blogin lukijoille onkin varmaan käynyt ilmi. Niinpä pienen pohdinnan jälkeen olen päätymässä tutkimaan Uuden Testamentin evankeliumeita ja Jeesus-elokuvia rikkaus/köyhyys-tematiikasta käsin.
Viimeisimmät kommentit